Jutta Urpilainen mustamaalaa veroparatiiseja, mutta ylläpitää samaan aikaan suomalaista verohelvettiä.
Kummassa sinä haluaisit asua: veroparatiisissa vai verohelvetissä?
Hallitus on onnistunut kääntämään median huomion kotoisista talousongelmista veroparatiiseihin. Helsingin Sanomia lukemalla voisi päätellä, että ne ovat Suomen talouden suurin ongelma.
On tietysti oikein ja kohtuullista vaatia, että Suomessa toimivat yritykset maksavat veronsa Suomeen, jonka verovaroilla rakennettuja palveluja ne käyttävät. Siitä huolimatta veroparatiisien yksipuolinen mustamaalaaminen muistuttaa avaimenreiästä kurkkimista. Verokilpailusta nähdään vain huonot puolet ja veroparatiisit leimataan rahanpesun, veronkierron, salailun ja muun rikollisuuden tyyssijoiksi.
Esimerkiksi valtionyhtiö Finnair on Taloussanomien mukaan vuokrannut osan lentokoneistaan veroparatiisiyhtiöiltä. Suomalaisille siitä on vain hyötyä. Finnair säästää leasing-maksuissa ja tekee näin parempaa tulosta, josta maksetaan enemmän veroa. Veroparatiisit voivat siis toimia myös suomalaisten yritysten ja veronmaksajien eduksi.
Yksittäisten veroparatiisien jahtaamisen sijaan valtiovarainministerin pitäisi miettiä, mistä erot maiden veroasteessa johtuvat. Kaikki Suomea alhaisemman verotuksen maat tuskin ovat rikollisten suojeluun taipuvaisia veroparatiiseja. Vai onko Viro veroparatiisi, koska siellä veroaste on yritetty pitää matalana rajoittamalla valtion menojen kasvua? Entä Irlanti, tai Luxemburg, joka oli vuosikausia euroalueen valtiovarainministereistä koostuvan euroryhmän puheenjohtajamaa?
Suomesta tulee hallituksen nykypolitiikalla verohelvetti, joka tuskin on paratiisi edes demareiden kannattajille. Yhteisöveron alentaminen ei paljon paina, jos ja kun julkisen talouden pöhötauti jatkuu. Hallitus on epäonnistunut kaikkein tärkeimmissä asioissa kuten eläke- ja kunta-alan uudistuksissa, joilla menojen paisumista ja syömävelan kasvua olisi voitu padota.
Verokilpailu on terve muistutus siitä, että julkisia palveluita voi tuottaa monella tavalla tai siirtää niiden tuottaminen kokonaan tai osittain yksityisille yrityksille. Korkea verotus ei takaa hyvinvointivaltion säilymistä. Päinvastoin se voi johtaa jopa sen tuhoon.
Hallituksen loppukaudella nähdään taatusti samankaltaisia julkisuustemppuja kuin veroparatiisit, joilla mediaa höynäytetään. Hallituksen päätöksentekokyky heikkenee vielä nykyisestä, kun edessä ovat sekä euro- että eduskuntavaalit. Ministerit tekevät poliittisia irtiottoja asioissa, jotka eivät vaaranna hallituksen asemaa. Vaikeat ongelmat jätetään kokonaan käsittelemättä.
Viimeistään syksyllä Saksan vaalien jälkeen eurokriisi palaa kotoisten uhkien lisäksi horjuttamaan hallitusta. Pikkunäppärä moralisointi ei sitä peikkoa häivytä.
