Islannin talous on selvinnyt historiansa pahimmasta kriisistä. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n holhouksesta omille jaloilleen noussut maa sopii esimerkiksi euroalueen kriisimaille.
IMF:n mukaan Islanti on kasvu-uralla, vaikka työttömyys on edelleen yli kuusi prosenttia. Se on silti paljon alhaisempi kuin useimmissa EU-maissa. Islannin työttömyys kävi korkeimmillaankin vain lähellä kymmentä prosenttia eli tasolla, jolla Yhdysvallat ja EU ovat tällä hetkellä. IMF ennustaa Islannnin talouden kasvavan maltillisesti.
Islannin inflaatio saa vauhtia talouden elpymisestä.
Talouden toipuminen finanssikriisistä on kiihdyttänyt hintojen nousua. Inflaation odotetaan pysyvän Islannin keskuspankin hintavakaustavoitteen eli kahden prosentin yläpuolella, kun talouskasvu nousee 2-3 prosenttiin. Vuosina 2009-2010 Islannin kansantalous kutistui yhteensä kymmenyksellä. Valtion velan odotetaan laskevan viidessä vuodessa eurooppalaisiin lukemiin eli 80 prosenttiin kansantuotteesta.
Islanti on selvinnyt IMF:n tuella ja ohjauksessa. Se devalvoi valuuttansa, jätti osan ulkomaanveloistaan maksamatta ja leikkasi rajusti julkisia menoja. Pankit otettiin valtion haltuun ja 23 pankista enää 14 on jäljellä. Islannin kruunusta on tullut taas vapaasti vaihdettava ja se on päässyt mukaan kansainvälisille rahoitusmarkkinoille.
Islantia voi käyttää mallina Kreikalle ja Portugalille. Jos ne aikovat pysyä eurossa, devalvaatio on poissa laskuista, mutta sen sijaan on tehtävä raju sisäinen devalvaatio, saatava valtion menot (ja verotulot) hallintaan ja pistettävä pankkijärjestelmä uusiksi. Islannin toipuminen on ollut yllättävän nopeaa, vaikka elintaso ei ole palannut vielä finanssikriisiä edeltävälle tasolle.
Tämä ei liity aivan suoraan Islantiin ja islantilaisiin pankkeihin. Tuttavan FB-linkin kautta löysin mielenkiintoisen sivun “Who Runs the World?”
http://planetsave.com/2011/08/28/who-runs-the-world-network-analysis-reveals-super-entity-of-global-corporate-control/
Alussa on pitkä pätkä teoriaa ja jutun lopussa sitten mielenkiintoinen lista yrityksistä, jotka lähinnä ovat suuria tuttuja rahoituslaitoksia.
Mielenkiintoinen tutkimus, joka näyttäisi perustuvan hyvin paljon siihen, miten sijoitukset ja rahaliikenne kulkevat. Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat kärjessä. Tosin listalla on monta finanssikriisin kourissa kaatunutta tai omistajaa vaihtanutta instituutiota. Todellista taloudellista vallankäyttöä on vaikea mitata, etenkin kun se sekoittuu politiikkaan. Esimerkiksi kiinalaisia pankkeja ei näy kärkipäässä, vaikka Kiinalla on ratkaiseva merkitys Yhdysvaltain dollarin ja valtionvelan tulevaisuudelle.