Kriisi on mahdollisuus

Eurokriisiä pidetään uhkana, vaikka nyt jos koskaan olisi mahdollisuus nostaa Eurooppa takaisin maailman talousmahtien joukkoon.

Populistinen vasemmistopuolue Syriza vie Kreikkaa eroon eurosta ja entistä syvempään ahdinkoon, jos se selviytyy kesäkuun vaaleista suurena voittajana.

Velkakriisi on paljastanut euroalueen ja koko Euroopan unionin heikkoudet. Velkaisimmat maat ovat samassa tilanteessa kuin Suomi vuonna 1990. Velkavetoinen talouden ylikuumeneminen johti vaihtotaseongelmiin, korkojen nousuun ja varallisuuskuplan puhkeamiseen. Suomi nousi lamasta julkisia menoja karsimalla ja veroja keventämällä. Markan reipas devalvointi auttoi vientiteollisuutta, mutta kaatoi valuuttavelan varassa eläneitä kotimarkkinayrityksiä ja lisäsi aluksi työttömyyttä.

Lama oli Suomelle mahdollisuus, joka osattiin kääntää kasvuksi. Yksityinen kulutus ja investoinnit lähtivät nousuun neljä vuotta kestäneen alamäen jälkeen vuonna 1994. Lama-ajan pääministeri Esko Aho muistutti hiljattain A-studiossa, että Kreikassa ja muissa kriisimaissa pitäisi nauttia samoja lääkkeitä kuin Suomessa hänen pääministerikaudellaan. Jos Kreikka eroaa eurosta, niin devalvaatio toteutuu varmasti. Se takaisi, että Kreikka jättäisi velkansa maksamatta.

Suomi olisi saattanut selvitä lamasta ilman devalvaatiota, jos ammattiliitot olisivat suostuneet alentamaan palkkoja. Näin on tehty esimerkiksi Latviassa ja Virossa.  Sitä yritetään Kreikassa, mutta siellä kriisi on monella tapaa syvempi kuin Suomessa lama-aikana. Siitä huolimatta kriisi on edelleen mahdollisuus.

Jos Kreikka kaikesta huolimatta päättää pysyä eurossa, sen on pystyttävä toteuttamaan rakenteellisia uudistuksia, joista toistaiseksi ei ole merkkejä juuri näkynyt. Kreikassa harmaa talous kukoistaa edelleen, sillä valtion verotulot ovat romahtaneet talouskasvua nopeammin.  Tilannetta pahentaa matkailutulojen hiipuminen turistien karttaessa mahdollisia levottomuuksia. Korruptiosta eroon pääseminen vaatii puolestaan tapakulttuurin muuttumista.

Yhä useammat sanovat, että antaa Kreikan selvitä omillaan ja omalla valuutallaan. Itsekin olin tätä mieltä vielä jokin aika sitten, mutta pelkään, että eurosta irtoaminen johtaisi Kreikan yhteiskunnan luhistumiseen, väkivaltaan ja mahdollisesti sotilasdiktatuuriin. Se puolestaan herättäisi uusia pelkoja muualla Euroopassa. Asia on nyt kreikkalaisten päätettävissä. Toivottavasti he ymmärtävät asian paremmin kuin populistijohtaja Alexis Tsipras.

Kreikalle kriisi on yhä mahdollisuus uudistaa verotusta, leikata julkisia menoja, kitkeä harmaata taloutta, vähentää korruptiota, saada valtionyhtiöt kannattamaan ja kääntää talous takaisin kasvu-uralle. Jos näistä muutoksista alkaisi näkyä merkkejä, se vahvistaisi uskoa myös muiden kriisimaiden ja koko Euroopan kykyyn uudistua.

Vanhojen rakenteita murtamalla  annettaisiin tilaa ”luovalle tuholle”, joka johtaisi yrittäjyyden ja innovaatioiden nousuun. Suomessa tämä tarkoittaisi erilaisten valtiontukien ja verovähennysten rajua leikkaamista sekä vallansiirtoa etujärjestöiltä työpaikoille. EU-tasolla yritystoimintaa kahlitsevasta sääntelyn ja kustannusten lisäämisestä pitäisi palata pikavauhtia sääntelyn purkamiseen.

About these ads

About Jouko Marttila

Kaiku Helsingin perustajaosakas. Pitkä kokemus taloustoimittajana ja rahoitusalan asiantuntijana, erityisesti viestinnän johtotehtävissä. Työnantajia mm. BBC World Service, Yle, Arvopaperi, Finanssivalvonta (aik. Rahoitustarkastu), European Banking Authority (aik. Committee of European Banking Supervisors) ja Suomen Pankki. Yle Ykkösaamun, Arvopaperi-lehden ja Sijoitustalous.fi:n pitkäaikainen talouskolumnisti. Julkaissut tietokirjoja judosta ja taloudesta. Valmistelee väitöskirjaa kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittisesta lähentymisestä 1980-luvulla. Osakkaana ja hallituksen jäsenenä yrityksissä http://www.tetrimaki.fi ja http://www.statfinn.fi
This entry was posted in Eurotalous and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

10 vastausta artikkeliin Kriisi on mahdollisuus

  1. Suonio sanoo:

    Varmasti tässä olisi näin toteutuessaan yksi ratkaisun mahdollisuus. Kuitenkin tämänhetkinen kapitalismin kriisi johtuu nimenomaan sääntelyn puutteesta, joka sai rahoitusmarkkinat pyörimään kuin siat pellossa. On myös muistettava ihmisen raadollisuus ja rotan vikkelyys, niiden paetessa uppoavasta laivasta: Kreikkaan pumpattu tuki pakenee maasta maan yrittäjien ja koulutetun väestön ’matkalaukuissa’. Kreikassa vallitsee jo jonkinasteinen paniikki, kuten tiedämme – ihmiset, joilla rahaa on, ovat jo hakeneet omansa pois ja etsivät sijoituskohteita muualta kuin Kreikasta. Nyt ymmärtää hölmömpikin, mitä lisätuki tässä tilanteessa tarkoittaa: ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kreikan tukemisessa tehtiin suuri virhe. Sen ehtona olisi pitänyt alunpitäen olla Kreikan kutsuma EU:n rakenneremonttiryhmä, joka olisi laittanut taloudellisen ohjelman urilleen ja toiminut valvontakomissiona remontin ajan. Eli riittävä valvonta ja sääntely puuttui kuitenkin.

    Jos sääntelyn purkamisella haetaan stimulusta talouteen, Suomessa tai muualla, sen pitää tarkoittaa asteittaista, hallittua purkamista, sekä valvonnan lisäämistä, että vältytään arvaamattomilta seurauksilta. Globaalisti liikkuva bisnes kun kuitenkin keksii tuottavia muotoja, jotka imevät voimaa ’luovan tuhon’ tuhkasta hyödyttämättä välttämättä jälleenrakennusta tarvitsevaa tuhkakasaa.

    • Sääntelyä ja erityisesti valvontaa toki aina tarvitaan, mutta kriisiaikoina siinä ammutaan yli. Nyt esimerkiksi valtion virkamiehet päättävät siitä, millaisia kannustimia pienten ja isojen sijoituspalveluyritysten omistajat saavat tarjota työntekijöilleen. Tiedän, että kaikki viisaus ei asu virkamiehissä. Kauppojen aukiolon määrääminen hallinnollisilla päätöksillä on yksi sääntelyn jäänne, josta pitäisi päästä eroon. Byrokratia luo byrokratiaa, ja erilaisten lupien, maksujen ja määräysten viidakko tappaa tehokkaasti kasvua ja luovuutta.

  2. Juha Päivärinta sanoo:

    Pidän todella paljon kirjoituksistasi. Peukku tälle. Kirjoituksessa pisti silmään yksi sana, jota media viljelee täysin väärin ja tarkoituksella: sana populisti. Mitä tarkoittaa sana populismi? Jos katsoo sanan merkitystä wikipediasta: Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla, vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi. Eikö jokainen puolue ole populistinen? Jos ei ole, niin olen ymmärtänyt politiikan ja demokratian väärin. Media käyttää sanaa populismi aina, kun joku on eri mieltä asiasta kuin he.

    • Itse määrittelen populismin hieman tarkemmin. Populismi tavoittelee laajaa kannatusta iskulauseilla ja lupauksilla, joilla on kannatusta mutta ei katetta. Toisin sanoen populistit johtavat kansaa harhaan lupaamalla jotain, mikä ei ole mahdollista.

  3. Olli sanoo:

    Halusin vielä tarkemmin kysyä käsityksestäsi, että Suomi selvisi lamasta leikkaamalla julkisia menoja. Koitin nopeasti etsiä dataa julkisen talouden kehityksestä 1990-luvun alusta ja ainakin tämän lähteen mukaan (http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html#velka) näyttäisi siltä, että Suomen valtionvelka lisääntyi merkittävästi lamasta toivuttaessa – 1990 valtionvelka n. 10 % bkt:stä ja vuonna 1994 vastaava luku oli jo lähellä 50 %. Toki tämä oli vain yksi lähde joka luultavasti ei ole kovinkaan tarkka, mutta halusinkin sen vuoksi kysyä mistä lähteistä olet omat johtopäätöksesi tehnyt? Ahon hallitus myös leikkasi, mutta valtionvelan osuutta tarkastellessa en näe yhteyttä siihen, että pelastus tuli julkisia menoja karsimalla, vaan nimenomaan muilla talouskavua tukevilla toimilla. Aho itsekin sanoo haastattelussa, ettei hänen subjektiivista näkemystä tulisi ottaa liian vakavasti.

    Lisäksi Latvian ihannointi hyvänä esimerkkitapauksena tuntuu hämmentävältä ottaen huomioon, että maan työttömät kansalaiset pakenevat maasta rajujen julkisten menojen seurauksena. Kieltämättä maan talous on jossain määrin toipunut vuoden 2008 katastrofaalisesta romahduksesta, mutta ei kuitenkaan niin ruusuisesti kuin Katainen väitti Lapissa muutama kuukausi takaperin. Tässä hiukan erilaista perspektiiviä:(http://www.nakedcapitalism.com/2011/12/no-people-no-problem-the-baltic-tigers%E2%80%99-false-prophets-of-austerity.html)

    • Totta, että valtion velka kasvoi ja itse asiassa myös julkisten menojen osuus kokonaistuotannosta kasvoi lamavuosina. Samaan aikaan myös menoja karsittiin. Selitys löytyy siitä, että BKT supistui voimakkaasti samaan aikaan, kun työttömyys kasvoi. Näin ollen velan ja julkisten menojen suhteellinen osuus pysyi korkeana menoleikkauksista huolimatta. Ilman leikkauksia se olisi ollut vielä korkeampi, ja toisaalta ilman säästöjä Suomi olisi ajautunut samaan tilanteeseen kuin Kreikka, eli ulkomailta ei olisi enää lainaa saanut.

      Ahon hallituksen säästöt olivat silloisessa rahassa noin 20 miljardin markan luokkaa eli nykyrahassa noin 4,5 miljardia euroa. Ihan pienistä leikkauksista ei siis ollut kyse. Aiheesta hyvä yhteenveto Jaakko Kianderilla http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j27-5.pdf

      Mitä tulee Latvian ihannointiin, niin kyse on pikemmin pragmaattisuudesta. Jos valtio ei saa velkaa tai se maksaa liikaa, niin ainoa vaihtoehto on sopeuttaa menot tulojen kanssa. Se voi vaatia kipeitä ratkaisuja, mutta uutta työtä ja kasvua ei varmasti synny pelkästään sillä, että kansa yllytetään kaduille marssimaan kuten Kreikassa.

      • Olli sanoo:

        Suuret kiitokset tuosta Kianderin yhteenvedosta. Mielenkiintoista luettavaa. Ehdin vasta selailla sitä läpi, mutta Kiander tuntuu korostavan devalvaation ratkaisevaa merkitystä siinä, että kriisistä selvittiin ulos. Leikkaukset (tarpeellisuudestaan huolimatta) ainoastaan pysäyttivät hyvinvointivaltion kehityksen kasvun eivätkä niinkään radikaalisti kääntäneet sitä laskuun. Kiander mainitsee myös, että Ruotsissa tehtiin julkisten menojen leikkaukset paremmin kuin Suomessa: ”Julkisen talouden tasapainotuksen ajoitus ja keinot valittiin Ruotsissa kuitenkin toisin kuin Suomessa. Säästöt ajoittuivat nousukauteen ja osa tasapainotustarpeesta katettiin veronkorotuksilla, toisin kuin Suomessa. Osin näiden politiikkavalintojen seurauksena lama oli Suomessa syvempi.(s.99)”. Huomaa, että Kiander antaa – valinnasta puhuessaan – ymmärtää, että Suomellakin olisi ollut tuo vaihtoehto. Toisin sanoen Kiander ei tarjoa kovinkaan vankkaa tukea sille, että Ahon hallituksen säästöt olivat talouskasvun kannalta kriittisiä, vaan aiheuttivat sen, että pitkäaikaistyöttömien osalta lamasta muodostui lähes pysyvä olotila (s.85). Suomella ei kenties ollut Ruotsin vaihtoehtoa odottaa nousukautta ennen säästöjen toteuttamista, mutta tämä johtui pikemminkin vahvan markan politiikasta, rahoitusmarkkinoiden vapautuksen sääntelyn puutteesta sekä Neuvostoliiton kaupan romahduksesta, jotka tekivät kriisistä Suomessa niin akuutin.

        Joka tapauksessa Suomen lama ei mielestäni tarjoa kovinkaan hyviä vinkkejä Kreikalle (ellei tuota devalvaatiota, mikä vaatisi eroa eurosta, oteta huomioon). Lisäksi Kreikassa lähtökohta on hiukan erilainen, koska valtionvelka on yli 150 % bkt:stä kun se Suomessa laman koittaessa oli noin 10 %. Kreikka on jo menetetty tapaus, jonka olisi pitänyt alusta lähtien tehdä radikaali velkasaneeraus ja hallitusti lähteä eurosta.

        Ironista, että näet pragmaattisena ja ainoana vaihtoehtona imitoida Latviaa, sillä sen kaltaisen työttömyystilanteen aikaansaaminen ympäri Eurooppaa on paljon tehokkaampi keino yllyttää kansa kaduille marssimaan (tai lähtemään maasta) kuin mikään poliittinen retoriikka jota ääripuolueet omaavat.

      • Devalvaatiolla oli iso merkitys vientiteollisuuden ja talouden nousussa, mutta toisaalta devalvaatio ajoi tuhansia valuuttavelkaa ottaneita kotimarkkinayrityksiä konkurssiin. Se puolestaan pahensi työttömyyttä. Suomessa yritettiin Viron ja Latvian tietä sisäisellä devalvaatiolla eli palkkojen alentamisella, mutta se tyrehtyi alkuunsa, kun ammattiliitot uhkasivat yleislakolla (kuten Kreikassa). Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Suomi olisi voinut näin selvitä ilman devalvaatiota, mutta sitä vaihtoehtoa ei siis koskaan päästy kokeilemaan.

        Olen Kieanderin kanssa eri linjoilla siinä, että Suomi olisi voinut loiventaa lamaa elvyttämällä enemmän velalla kuten Ruotisssa. Sitä vaihtoehtoa ei tainnut olla, koska Suomen lainahanat olivat tyrehtymässä. Säästöjä oli pakko tehdä, että saatiin velkaa (kuten Kreikassa). Kreikan velat olisi pitänyt leikata heti alkuunsa kunnolla ja tehdä talouteen kova saneerausohjelma, saada veronkierto ja korruptio myös kuriin. Ero eurosta ei ole ihan väistämätöntä, jos nyt tehtäisiin uusi velkasaneeraus ja saataisiin kreikkalaiset uskomaan, että euron hylkääminen voi itse asiassa olla vielä huonomppi vaihtoehto. Devalvaatio toki tekisi Kreikasta edullisen matkakohteen, mutta maan vientiteollisuus ei maata paljon kannattele.

        Mitä tulee Latvian työttömyyteen, niin Suomessakin työttömyys kävi 20 prosentin tasolla laman pahimpina aikoina ja siitäkin noustiin. Se on sitä luovaa tuhoa, jota tarvitaan uudistumiseen.

  4. JH sanoo:

    itse olen tavallinen perheellinen työntekijä. Nykyhallituksen toimet
    tänne ns. Asiakasrajapintaan näyttää tosi epäisänmaallisilta.
    Rahaa syötetään muun maan kansalaisille vaikka omassa maassakin on epäkohtia jotka rahalla saisi kuntoon.

    Itse olen puhtaasti sitä mieltä että Kreikka ulos rahaliitosta (ulos eu:sta). Kreikan toimet jo tukien haussa olivat epärehellisiä, jos tarinat lammmaslaumojen siirrosta kylästä toiseen eu-tarkkailijoiden edellä pitävät paikkansa. (tuolla saatiin näyttämään lammasmäärät suuremmilta.)
    Kreikkalaiset eivät tule pärjäämään rehellisessä seurassa, jouko mainitsi suurimman syyn: tapakulttuuri Tällä hetkellä päällimmäisenä petos ja vilppi. Asenteiden/toimintatapojen muutos kansakuntatasolla ei onnistu edes vuosisadassa. Kreikkalaisten pitäisi tehdä muutos 2viikossa!

    • Kuten kirjoitin, niin olin itsekin sitä mieltä, että Kreikka pitää heittää ulos eurosta. Mitä aikaisemmin se olisi tehty, sitä paremmat mahdollisuudet Kreikalla olisi ollut saada oma taloutensa jaloilleen. Nyt on jäljellä enää todella huonoja ja sitä huonompia vaihtoehtoja. Kreikan yhteiskunnan täydellinen romahtaminen euroeron seurauksena saattaa sittenkin olla se kaikkein huonoin vaihtoehto koko Euroopalle. Mikä tahansa kehitys toteutuu, sitä toista vaihtoehtoa ei valitettavasti päästä koskaan kokeilemaan.

      On totta, että asennemuutos vie aikaa, mutta olisiko mahdollista ottaa Kreikka kokonaan EU:n ja IMF:n holhoukseen? Esimerkiksi Islannissa IMF:n virkamiehet päättivät pari vuotta maan talouspolitiikasta. Se tietysti edellyttäisi kreikkalaisten enemmistön taipumista ulkopuoliseen määräysvaltaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s