Juha Sipilän hallitus on vajonnut pelin politiikkaan, jossa vallanhimo ja huhujen viljely ajavat kansakunnan edun edelle.

Pääministeri Sipilän hallitus jatkaa edellisten hallitusten päättämättömyyden linjalla. Ulospäin näyttää, että Sipilä sanelee kokoomukselle omaa valtapolitiikkaansa. Mitä enemmän maakuntahallinnon yksiköitä Suomeen jää, sitä suuremman vallan keskusta kaappaa.

Hallituksen sisäpiiristä kuuluu näkemyksiä, jotka syyttävät puolestaan kokoomusta vanhanajan venkoilusta ja jarruttamisesta sekä omien pyrkimysten ujuttamisesta väen väkisin kaikkiin ratkaisuihin. Yhden kuvauksen mukaan kokoomuslaiset ovat käyttäytyneet kuin kukkopojat, joihin sekä keskusta että perussuomalaiset ovat kyllästyneet.

Oli totuus mikä tahansa, luottamus lepää ohuen langan varassa. Sitä on vaikea palauttaa ilman kompromissia, joka jättää edes vähän kunnioitusta molempiin suuntiin. Luottamuspulan taustalla vaikuttaa heikko viestintä. Asioita on yritetty pelata omaan pussiin levittämällä huhuja ja väärää tietoa median kautta, mikä on myrkyttänyt ilmapiiriä.

Organisaatioviestinnän emeritusprofessori Leif Åberg ennustaa, että Suomi syöksyy joko syvemmälle kaaokseen tai saa viime hetkellä kuilun reunalla kurssin käännettyä.  Kuilun partaalla organisaatio on yleensä luovimmillaan.

Hallitus on tähän asti edennyt kohti rotkoa ilman kirkasta visiota, mihin se Suomea vie. Strategiaa ei voi toteuttaa ilman selkeitä tavoitteita ja yhteistä halua sitoutua niihin. Kirjoitin ennen vaaleja blogin, jossa kaipasin poliittista johtajuutta.

Johtajuutta on tutkittu valtavasti. Hyvän johtamisen parhaat käytännöt on koottu maailman suurimman tietokirjakustantajan Wileyn julkaisemaan Work of Leaders –kirjaan.

Sen mukaan vision luominen vaatii avoimuutta, rohkeutta ja harkintaa. Sen jälkeen organisaatio eli tässä tapauksessa Suomen hallitus ja eduskuntaryhmät olisi sitoutettava valittuun strategiaan viestimällä selkeästi, käymällä jatkuvaa vuoropuhelua ja innostamalla ihmisiä. Toteutukseen asti päästään, jos muutoksen tahti on ripeä, suunnitelmat selkeitä ja palautteeseen reagoidaan nopeasti.

Parhaiten strategia onnistuu, jos ensin ratkaistaan helposti hyväksyttävissä olevat ja nopeasti toteutettavat asiat.

Sipilän hallitus toiminut päinvastoin. Sen strategia oli sekava ja visio puutteellinen. Ensitöinään hallitus nosti esiin kaikkein kiistanalaisimmat, mutta Suomen talouden kannalta vähämerkityksiset hankkeet kuten veronkiertäjien armahtamisen ja hallintarekisterin. Parkkikiekon vapauttaminen sääntelystä taitaa olla ainoa nopea voitto.

Luottamuksen palauttamiseksi tarvitaan sarja uusia yhteisiä voittoja ja yksi iso kaato eli kompromissi sotevyyhtiin. Kansakunnan pitkän aikavälin hyvinvointi pitää nostaa kvartaalipopulismin ja poliittisen valtapelin yläpuolelle.