Talouden tulkkina toimii Jouko Marttila.
Olen viestintävalmennuksiin erikoistuneen Aleksin Kaiun perustajaosakas. Koulutustaustaltani olen historiantutkija, mutta opiskelin myös taloustiedettä ja uutta mediaa Texasin yliopistossa Austinissa.
Pitkä kokemus taloustoimittajana opetti kansantajuistamaan talouden imiöitä. Asiantuntijatehtävät keskuspankissa sekä pankkivalvonnassa Suomessa ja Lontoossa syvensivät ymmärrystäni rahoitusmaailmasta ja liike-elämästä.
Työnantajiani ovat olleet mm. BBC World Service, Yle TV-uutiset ja A-studio, Arvopaperi, Rahoitustarkastus, Committee of European Banking Supervisors (CEBS) ja Suomen Pankki.
Olen viime vuosina kirjoittanut talous- ja pörssikolumneja sekä artikkeleja mm. Ylen Ykkösaamuun, Arvopaperi-lehteen, Seura-lehteen ja Sijoitustalous.fi -sivustolle. Lisäksi olen toimittanut kaksi judokirjaa ja kirjoittanut lukion taloustiedon Linkki-sarjaa.
Tieto auttaa onnistumaan… Kuuntelin juuri koulumninne Ykkösaamusta. Johan Kaikui kipakasti EK:n ääni. Harmi vaan, että tieto oli päässyt karkaamaan käsistänne.Epämääräisiä asiayhteyksiä oli liitetty toisiinsa, pönkittämään ainoata oikeaa näkemystänne. Huh, huh.
Ette olleet selvästikkään perillä, mitä esim. metallin sakki ajaa takaa. Ei sanakaan paikallisen sopimisen vastustamisesta… Sen sijaan puhuitte vain rahasta. Asiavirhe, oikominen, kokonaisuuden unohtaminen. Tätäkö on tieto?
Ja Koneen pitäisi saada investoida koko rahalla? Mitä teki metsäteollisuus kultaaikoinaan? Investoi muualle kuin Suomeen.
Saksalainen viisaus – maltillista ammattiliikepolitiikkaa… Pääsikö unohtumaan, millaisilla sopimuksilla Suomessa on menty lähes viime vuosiin. Nollalinja on tullut tutuksi suurelle osalle suomalaisia ja pitkään.
Työhyvinvoinnista vastaa Suomessa yksiselitteisesti työnantaja (laki työturvallisuudesta 8§, huolehtimisvelvoite), omasta hyvinvoinnista sen sijaan on vastuussa tietenkin jokainen henkilökohtaisesti. Toki tiedoksi vaan, että ammattijärjöstöt ovat ajaneet sopimusneuvotteluissa tanakasti tätä työelämän kehittämisulottuvuutta, ei pelkästään palkkojen korotusta.
Hivenen kunnioitusta suomalaista työntekijää kohtaan. Kiitos.
P.S. Joskus Tekin kyseenalaistitte rahan mahtia, kun ko. toiminta palveli teidän intressejä toimittajana. Kauheeta kattoo, kun takit kääntyy. Mikään ei siis kestä ikuisesti – varsinkaan toimittajien intohimo. Kun pääsee oikeille palleille heilumaan loppuu journalismista tutkimusulottuvuus.
Kiitos kuitenkin vanhoista hyvistä jutuista. Täst edes suljen radion kolumnienne aikaana ja pysyn paremmalla tuulella.
Kiitos analyyttisestä palautteestanne!
Kunnioitan ehdottomasti suomalaista työntekijää, olenhan itsekin yrittäjä-työntekijä, en mikään rahavallan edustaja. Oma ja työntekijöidemme palkka joustavat alaspäin, jos palveluidemme kysyntä heikkenee.
Teollisuuden investoinneissa on kyse nimenomaan suomalaisen työn turvaamisesta, ja viennin pysäyttäminen parin euron tähden ei mielestäni edistä tätä tavoitetta, eikä sitä edistä paikallisen sopimisen vastustaminen. Joustavuutta tarvitaan sekä työnantajilta että työntekijöiltä.
Journalismissakaan ei asioita voi katsoa vain työntekijän silmin. Rahan ylivaltaa vastustan, mutta rahan järkevää käyttöä esimerkiksi kotimaisiin investointeihin en. Sen sijaan, että suljette radion, niin tutustukaa muihin kolumneihini, niin huomaattee, että asioilla on yleensä monta puolta.