Euroopan seuraava kohtalonpäivä on sunnuntai 23. lokakuuta. Silloin EU-maiden pitäisi sopia Kreikan velkojen järjestelystä, eurokriisin patoamisesta ja pankkituesta. Odotukset on viritetty huippuunsa. Jos selkeitä ratkaisuja ei tule, markkinat lähtevät jälleen uuteen syöksyyn.

Euroopan päättäjät ovat tottuneet kokoamaan pelastuspaketteja viikonloppujen paniikkikokouksissa, mutta tulokset eivät ole vakuuttaneet. Euroalueen kohtalosta suurimman vastuun kantavien Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tapaamiset ovat yleensä päättyneet ympäripyöreään poliittiseen julistukseen.

Poliittisia julistuksia Kreikan kriisin ratkaisemisesta on pian kuultu kaksi vuotta. EU-komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson esittelemä tiekartta ei vielä vakuuta, sillä polku eteenpäin näyttää sumuiselta.

Yhteen viikonloppuun sovittavaksi varattu pelastuspaketti on niin laaja, että yksimielisyyden saavuttaminen kaikista ratkaisevista yksityiskohdista näyttää epätodennäköiseltä. Vaikka Slovakia hyväksyi väliaikaisen vakausrahaston laajentamisen viimeisenä EU-maana, niin pankkitukien osalta yhteisvastuu ei toteudu yhtä kivuttomasti. Sama pätee yhteiseen finanssipolitiikkaan. Budjettivallan keskittäminen Brysseliin ei mene läpi maissa, jotka joutuisivat tulonsiirtounionin maksumiehiksi.

Sumua suunnistukseen tuo myös yleinen taloustilanne. Yksi huolestuttava uutinen on Euroopan talouskasvun yskiminen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että Kiinan vienti Eurooppaan on kutistunut yli kymmenen prosenttia vuodentakaisesta.  Samaan aikaan Yhdysvallat virittelee kauppasotaa Kiinaa vastaan vaatimalla juanin arvon revalvoimista eli valuutan ulkoisen arvon nostamista, mikä vaikeuttaisi entisestään Kiinan vientiä.

Suomessa iloitaan alustavasta tulosovusta, mutta ilo voi olla lyhytaikainen, jos maailma ympärillä murenee. Palkankorotukset tuntuvat tässä tilanteessa ylimitoitetuilta, mutta kriisitietoisuus ei näytä yltäneen vielä lakoilla uhkaaviin ammattiliittoihin asti.