Francois Hollande lupasi muutosta koko Euroopalle ja loppua tiukalle talouskurille. Ranskan presidenttinä hän joutuu todennäköisesti syömään sanansa. Näin ainakin markkinoilla uskotaan.

Sosialisti Hollanden pelättiin pistävän Ranskan ja koko Euroopan talouden sekaisin, mutta isoilla puheilla on ilmeisen pieni vaikutus. Ranskan kymmenvuotisen valtionlainan korko on noussut lievästi vaalien jälkeen, mutta on silti alempana kuin kertaakaan puolen vuoden aikana.

Sijoittajat näyttävät uskovan, että Hollande joutuu nöyrtymään Angela Merkelin edessä ja jatkamaan talouden säästölinjaa. Ranskalla ei yksinkertaisesti ole varaa lähteä Kreikan tielle, sillä lipeäminen yhteiseltä tieltä pistäisi dominot liikkeeseen. Kreikan kohtalo ei enää euroaluetta paljon horjuta olipa sitten valuuttana euro tai drakma.

Eniten pelätään Espanjan ajautumista EU:n tukiluukulle, koska maan pankkijärjestelmän perusteet huojuvat Euroopan keskuspankin rahankylvöstä huolimatta. Maan suurimpiin pankkeihin lukeutuva Bankia on hakemassa miljarditukea Espanjan valtiolta, joka on puolestaan velkaantunut ennätysvauhtia maan kiinteistökuplan puhkeamisen jälkeen.

Espanjan ohella Portugali ja Italia kuuluvat dominopelin huojuviin palikoihin. Vaikka poliitikot puhuvat päivästä toiseen kasvun ja vakauden puolesta, niin käytännössä taloudessa ei ole tehty juuri mitään isoja uudistuksia kriisin ratkaisemiseksi. EKP:n, EU-maiden ja IMF:n tuella on lähinnä pidetty vanhat rakenteet pystyssä ja pitkitetty kriisiä Japanin malliin.

Pankkijärjestelmän kauan kaivattu apuharvennus on yhä tekemättä. Mallia sopisi ottaa Islannista, joka on noussut kriisistä kovalla velkasaneerauksella, pankkien haltuunotolla ja niiden määrän reippaalla leikkaamisella. Karkea arvaus on, että Euroopassa vähintään kolmasosa pankeista voitaisiin ajaa alas samalla, kun Espanjalle ja Portugalille tehtäisiin osittainen velkasaneeraus. Ellei radikaaleja ratkaisuja tehdä, Eurooppaa odottaa Japanin tie eli vähintään kaksi vuosikymmentä nollakasvua ja talouden korpitaivalta.