Jotkut uskovat, että Suomi elää markkinataloudessa. Toiset pitävät järjestelmää jopa uusliberalistisena. Minä kutsun Suomea väitöskirjassani hillityksi markkinataloudeksi, ja sekin kuulostaa nyt liioittelulta.

Viime viikkojen keskustelu Veikkauksen pelikoneista ja niiden haitoista on nostanut esiin rakenteellisen korruption, joka rajoittaa kilpailua ja pönkittää Veikkaukselta suojelurahaa saavien yritysten ja organisaatioiden asemaa.

Tuore esimerkki tästä on matkailu- ja ravintola-alan älähdys pelikoneiden puolesta. Alan etujärjestön Maran mukaan rahapeliautomaattien poistamisella olisi ravintoloille ja huoltoasemille kohtuuttomat taloudelliset vaikutukset. Tietääkseni markkinataloudessa raha tulee yritykselle yleensä asiakkailta, ei valtion monopolilta. Veikkauksen tuki vääristää kilpailua, koska kaikki yrittäjät eivät kuulu voitelun piiriin.

Vastaavalla tavalla monopoli tukee suomalaisen vähittäiskaupan duopolia, mikä on omiaan kahlitsemaan kilpailua. K- ja S-ryhmän kaupat saavat Veikkauksen rahoilla määräävän markkina-asemansa päälle ylimääräistä valtiontukea, mikä pönkittää niiden asemaa entisestään.

Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) toimitusjohtaja Kari Luoto on todennut, että pelit tuovat asiakasvirtaa ja monet kaupat eivät eläisi pelkästään elintarvikkeita myymällä. Jos eläisimme markkinataloudessa, kaupat tulisivat toimeen aidossa kilpailutilanteessa omia palvelujaan kehittämällä. Pelikone on vain laiskan yrittäjän henkivakuutus.

Veikkauksen edunsaajat, poliittiset järjestöt mukaan luettuina, nousevat luonnollisesti puolustamaan kättä, joka niitä ruokkii. Vaikka käynnissä on valtava tulonsiirto vähävaraisilta ja peliriippuvuudesta kärsiviltä rahaa vähemmän tarvitseville, pelikoneita kauppojen eteisessä jaksetaan puolustaa.

Sanotaan, että veikkausvoittovarat jaetaan hyväntekeväisyyteen, vaikka kyse on heikompiosaisten tappioiden jakamisesta Veikkauksen valikoiduille edunsaajille. Veikkauksen oman määritelmän mukaan sen parhaat asiakkaat häviävät 700 euroa kuukaudessa.

Poliitikot hallituksessa ja oppositiossa uskovat, että ongelmat ehkä hoituvat vuonna 2022, jolloin pelaamiseen kaavaillaan pakollista tunnistautumista. Jos tunnistautuminen tulee, se tarkoittaa, että Veikkaus ryhtyy keräämään pelirekisteriä, joka sisältää peliriippuvuudesta kertovia tunnistetietoja.

Peliriippuvuus on sairaus, jolloin rekisteri sisältäisi terveystietoja. Epäilen, että EU:n tietosuoja-asetus ei anna Veikkaukselle oikeutta terveystietoja sisältävän pelirekisterin ylläpitoon. Se olisi sama kuin Alko alkaisi kerätä ja ylläpitää rekisteriä alkoholisteista.

Samalla, kun Veikkaus mainostaa pelejään esimerkiksi alaikäisille partiolaisille, se yrittää sulkea ulkomaiset palveluntarjoajat verkosta Suomen ulkopuolelle. Internetin sensuroinnissa Veikkauksen toiminta muistuttaa ihmisoikeuksista piittaamattomia Kiinan viranomaisia. Ja nyt ollaan jo todella kaukana markkinataloudesta.

Pelikoneet pois kaupoista –kansalaisaloite on kerännyt liki 30 000 kannattajaa. Jo sen perusteella poliitikkojen luulisi suhtautuvan peliongelmiin vakavasti, mutta kukapa oman rahahanansa sulkisi. Rötösherroista puhuneella edesmenneellä Veikko Vennamolla oli tarkoitukseen sopiva ilmaisu: seteliselkärankaiset.