Musta aukko on tehnyt paluun talouskeskusteluun. Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri ja Harvardin yliopiston professori Lawrence Summers uskoo, että nykyinen nollakorkopolitiikka on tehotonta ja toimii kuin musta aukko, joka vetää puoleensa, mutta siitä on vaikea päästä irti.

Mustan aukon taloudesta puhuivat amerikkalaiset ekonomistit Lester Thurow ja Laura Tyson jo 1980-luvun lopulla. Silloin sillä tarkoitettiin Yhdysvaltain kappavajeen voimakasta kasvua ja suurta velkariippuvuutta, jolla tuonti rahoitettiin. Amerikkalaiset maksoivat hyvinvointinsa ulkomaisella velalla oman tuotantonsa sijasta.

Thurow ennusti, että velanhoidon kustannukset tulisivat nousemaan niin korkeiksi, että niiden maksaminen laskisi elintasoa, koska pääomaa jäisi vähemmän kulutukseen ja investointeihin. Samalla tuotantoa siirtyisi ulkomaille. Amerikkalaisen keskiluokan ja vähemmän koulutetun väestön osalta ennustus on käynyt toteen: palkat ovat polkeneet paikallaan tai laskeneet 1980-luvulta alkaen.

Zombit imevät
ilmaista rahaa

Sitä Lester Thurow ei osannut ennustaa, että velkaantuminen kiihtyisi niin paljon, että se johtaisi uuteen mustaan aukkoon. Korkojen lasku on helpottanut velanhoitoa, mutta pitänyt samalla elinkelvottomia yrityksiä hengissä. Zombi-taloudessa vaeltaa liikaa ylivelkaantuneita yrityksiä, jotka normaalissa korkoympäristössä olisivat joutuneet luovan tuhon runtelemiksi.

Keskuspankkien synnyttämä musta aukko imee reunoilleen kuolemantuomiolle kelpaavia tuenpyytäjiä, joiden olemassaolo on särkenyt terveen markkinamekanismin sekä riskien hinnoittelun. Reiluun kilpailuun tottuneilta yrityksiltä musta aukko imee investointihalut. Investointien sijasta ilmainen velka on kuumentanut arvopaperi- ja kiinteistömarkkinat.

Eurooppa on vajonnut japanilaiseen investointilamaan, ja Lawrence Summers ennustaa Yhdysvaltain seuraavan perässä vain yhden taantuman takamatkalla. Pahinta, mitä taloudelle nyt voi tapahtua on ulkoinen sokki kuten öljynhinnan äkillinen nousu ja kauppasota. Hintojen ja tullien nousu samaan aikaan kasvun hiipumisen voi imeä keskuspankit yhä syvemmälle mustaan aukkoon.

Kulutuskysynnän ja investointien vauhdittaminen olisi saattanut lähteä paremmin liikkeelle, jos satojen miljardien elvytys olisi käytetty pankkituen sijasta jakamalla rahat suoraan kansalaisille. Seuraavalla kierroksella se voi olla jo liian myöhäistä.

Suomi ajelehtii
aukon reunalla

Euroopan keskuspankki on toiminut kuin huumekauppias tekemällä talouksista halvasta rahasta riippuvaisia. Kun sijoittajat ovat jopa valmiita maksamaan siitä, että saavat lainata valtiolle rahaa, niin miksi turhaa vaivaamaan äänestäjiä ikävillä uudistuksilla. Antti Rinteen hallitus ajelehtii zombina mustan aukon reunalla.

Ongelma on pahempi kuin Lester Thurowin pelkäämä amerikkalaisen elintason romahdus. Suomella ei ole omaa rahapolitiikkaa, jolla se voisi vaikuttaa korkoihin tai valuutan ulkoiseen arvoon. Elintason puolustamisessa rahapoliittiset aseet on annettu muiden käyttöön.

On kaksi tapaa irtautua mustan aukon imusta. Ensimmäinen vaihtoehto on työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan perusteellinen remontointi siten, että työehtojen joustavuus kasvaa ja palkkatyöstä tulee aidosti houkutteleva vaihtoehto. Elintason laskua voi loiventaa lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa korvaamaan syntyvyyden laskua.

Toinen vaihtoehto olisi paluu omaan rahapolitiikkaan, jolloin valuutta joustaisi enemmän kuin työmarkkinat. Siinäkin tapauksessa vaadittaisiin kurinalaista palkkapolitiikkaa, jotta vältyttäisiin menneiden vuosikymmenten devalvaatio-inflaatio -kierteiltä.

Helppoja vaihtoehtoja ei ole, vaikka hallitus puhuu mielellään vain tulevaisuusinvestoinneista. Toki ilmaisen rahan aikana kannattaa tehdä ne investoinnit, jotka tehtäisiin joka tapauksessa, mutta yritystukien lisääminen ja ikuiseen nollakorkoon tuudittautuminen ajavat kansantalouden entistä syvemmälle mustaan aukkoon.