Nordea voitti pitkän kiistan tanssinopettaja Åke Blomqvistin kanssa. Blomqvist oli tehnyt riskisijoituksia, joiden riski oli toteutunut. Hän vaati korvauksia menetyksistään ja väitti, ettei hänelle olisi kerrottu riittävästi tappioiden mahdollisuudesta. Korkein oikeus päätti aivan oikein, ettei korvauksia tarvitse maksaa.

Toki pankin on aina kerrottava riskeistä, mutta lähtökohtaisesti jokaisen joka sijoittaa rahojaan osakemarkkinoille on ymmärrettävä, että tappioita voi tulla. Sitä ei tarvitse pankissa ryhtyä rautalangasta vääntämään. Sijoittajansuoja on hyvä asia, mutta jokin vastuu täytyy olla myös kuulijalla. Asiakasta ei voi loputtomiin suojella.

Yhtä lailla pankit toimivat sijoittajina rahoitusmarkkinoilla. Saman periaatteen pitäisi toteutua myös siellä. Veronmaksajia ei pitäisi laittaa aina pankkien tappioita maksamaan niin kuin kävi finanssikriisin aikana 2008 ja sen jälkeen euromaiden velkakriisissä. EU-maiden takuilla ja verovaroilla pidetään pystyssä pankkeja, jotka ovat sijoittaneet Kreikan, Irlannin, Portugalin ja muiden ”riskimaiden” lainoihin.