Hallitusohjelmasta on tulossa lattea kompromissi, jossa toteutetaan kaikkien kannalta väärää politiikkaa. Työllisyyden ja talouskasvun vauhdittaminen ovat jäämässä lyhytnäköisen asemataistelun jalkoihin.

Jyrki Katainen taitaa olla liian lempeä mies saadakseen jämäkkää hallitusohjelmaa aikaiseksi. Kokoomus joustaa joka suuntaan ja murentaa omaa talouspoliittista ohjelmaansa. Verokevennysten sijasta ollaan päätymässä jo verojen kiristämiseen, eikä valtiontalouden tilasta ole edes päästy yhteisymmärrykseen.

Jokainen puolue haluaa saada oman puumerkkinsä hallitusohjelmaan, olipa se maan kannalta kuinka vahingollista tahansa. Hallitusneuvottelijoiden pitäisi kerrankin ottaa mallia Ruotsista, vaikka se kipeää tekeekin.

Ruotsin hallitus on vienyt läpi määrätietoista talouspolitiikkaa, joka on perustunut verokevennyksille ja menoleikkauksille. Finanssikriisistä ja taantumasta huolimatta työllisyysaste on noussut tasaisesti, kotitalouksien ansiotulot ovat verokevennysten myötä kasvaneet, julkisen talouden menot supistuneet ja valtiontalous on ylijäämäinen.

Tuoreiden lukujen mukaan Ruotsin talous kasvoi alkuvuonna peräti 6,4 prosentin vuosivauhtia ja kasvun uskotaan jatkuvan. Hyvä taloustilanne auttaa julkisen velan vähentämisessä ja uusien työpaikkojen luomisessa. Ruotsi on kaikilla mittareilla selvästi Suomea edellä, eikä se johdu siitä, että Ruotsi ei kuuluu euroalueeseen. Ruotsissa on vain tehty oikeaa talouspolitiikkaa. Työllisyyden hoidossa Ruotsi on pärjännyt myös koko euroaluetta ja Yhdysvaltoja paremmin.

Suomessa etenkään vasemmisto ei usko verokevennysten kasvua luoviin vaikutuksiin, vaan haluaa verottaa kansan hengiltä. Sen vielä ymmärtää, että miljoonien eurojen pääomatuloista voisi ottaa vähän lisää valtiolle, mutta yrittäjien verotusta ei pitäisi kiristää. Suomen työllisyys lepää juuri pienten ja keskisuurten yritysten varassa.

Kaikkein hämmästyttävin ehdotus tuli SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajalta Jouni Backmanilta, joka haluaisi kiristää listaamattomien yritysten verotusta ja laittaa ne osinkoverotuksessa samalle viivalle pörssiyhtiöiden kanssa. Backman ei taida ymmärtää, että osinko on yrittäjälle korvaus riskistä, joka koskee koko toimeentuloa. Pörssisijoittajalle osingot ovat vain vähäriskinen tapa vaurastua. Sitä paitsi yrittäjä ei saa penniäkään osinkoa, ellei hän pysty luomaan menestyvää yritystä, joka on myös suomalaisen työllisyyden perusta.

Ehdotan, että hallitusneuvottelijat perehtyvät ruotsalaiseen vero- ja kasvupolitiikkaan ennen kuin ryhtyvät ankeuttamaan Suomen taloutta.