Liikenneministeri Merja Kyllönen ajaa jääräpäisesti muutosta työnantajan maksamiin kilometrikorvauksiin. Tavoitteena on vähentää turhaa autoilua, mutta keino on väärin valittu.

Ministeri Kyllösen mielestä kilometrikorvaukset lisäävät yksityisautoilua ja houkuttelevat laittomuuksiin. Kyllösen mukaan ”ei ole esimerkiksi tervettä, että saman työpaikan ihmiset ajavat omilla autoillaan Helsingistä Lahteen seminaarin, vaikka junarata kulkee vieressä”. Laittomuuksilla hän viittaa ilmeisesti julkisuudessa olleisiin kiinteistövälittäjien nostamiin kilometrikorvauksiin.

Mustan auton takapenkillä maailmankuva hämärtyy yllättävän nopeasti. Sairaalta tuntuvalle autoilulle löytyy usein terve selitys esimerkiksi aikatauluista tai asuinpaikasta.

Kilometrikorvaukset maksetaan työntekijälle siitä, että hän käyttää omaa autoaan työnantajan määräämien tehtävien hoitamiseen. Kun korvauksia maksetaan huviajelusta, ongelma on työnantajassa, ei järjestelmässä.

Jos ministeri haluaisi vähentää turhaa autoilua, niin oikea kohde olisi puuttua vapaaseen autoetuun. Se suorastaan pakottaa käyttämään autoa kaikessa mahdollisessa liikkumisessa. Mitä enemmän polttaa bensaa firman piikkiin, sitä edullisemmalta vapaan autoedun verotusarvo tuntuu. Pitkätkin matkat halki Suomen kannattaa silloin taittaa junan sijasta firman autolla.