Oi, ihana 80-luku!

Suomalaiset kaipaavat 80-luvulle. Silloin meni hyvin ja julkiseen talouteen viritettiin nykyisten ongelmien aikapommi.

Kaikilla oli kivaa 1980-luvulla. Valtio lupasi keventää verotusta, vaikka kasinotalous ja kulutusjuhla olisivat vaatineet tiukkaa finanssipolitiikkaa.
Kaikilla oli kivaa 1980-luvulla. Valtio lupasi keventää verotusta, vaikka kasinotalous ja kulutusjuhla olisivat vaatineet tiukkaa finanssipolitiikkaa.

Enemmistö suomalaisista kaipaa Ylen kyselyn mukaan eniten 80-lukua. Iloinen kulutusjuhla päättyi ikävästi lamaan, mutta siihen asti kaikilla meni hyvin. Rahaa tulvi ovista ja ikkunoista, kun Suomen Pankki vapautti rahoitusmarkkinat, eikä hallitus pystynyt painamaan jarrua. Pörssikurssit ja kotitalouksien velka nousivat samassa tahdissa. Jupit, ilotytöt ja kansanedustajat kohtasivat Mikadon baarissa.

Olihan se hienoa aikaa. Perheet lensivät velaksi etelään ja ostivat poreammeita. Juha Jokinen ei ollut ainoa solariumissa rusketuksensa hankkinut suomalainen. Omassa elämässäni 80-luku merkitsi todellista rakennemuutosta, tuli hankittua akateeminen tutkinto, työpaikka, perhe, auto ja asunto sekä mukavasti velkaa. Suomalaiset alkoivat syödä enemmän kuin tienasivat.

Säästöpankki houkutteli hyväuskoisia kasinotalouden pauloihin. Mainos vuodelta 1987 lupasi paljon:

”Saat sijoitusluottoa Suomalaisesta heti ja keräät kunnon tuoton. Nyt ei sijoittaminen ole kiinni pääomasta tai hyvistä neuvoista…  Ajattele, mitä Sijoitusluotto merkitsee Sinulle: pääset mukaan sijoittamiseen ja kunnon tuottoon ilman aiempaa kokemusta, heti. Valitse itse sijoitusluottosi määräksi 30 000–100 000 markkaa. Ulkopuolisia vakuuksia et yleensä tarvitse.”

Julkiset palvelut laajenivat päivähoidosta terveydenhuoltoon, etuuksista eläkkeisiin. Kotitalouksille maksetut tuet ja avustukset yli kaksinkertaistuivat. SDP:n puoluesihteeri Erkki Liikanen lupasi ennen vaaleja 1987 kolminkertaistaa lapsilisät. Suomi saavutti elintasossa Ruotsin, mutta viritti samalla menoautomaatteja, joita uudella rakennemuutoksella yritetään nyt purkaa. Julkisen talouden osuus kansantaloudesta nousi 40 prosentista 50 prosenttiin.

Poliitikko oppii vain
kantapään kautta

Suomi eli idänkaupasta.  Öljyn hinnan ja dollarin alamäki veivät mukanaan puolet Neuvostoliiton-kaupasta ja satoja tuhansia työpaikkoja tekstiili-, vaate-, nahka- ja kenkäteollisuudesta, mutta muutos teollisuusyhteiskunnasta palvelutaloudeksi tapahtui pehmeästi. Pankit ja vakuutusyhtiöt palkkasivat tehtaista töitä vaille jääneet, samoin valtio ja kunnat. Julkinen talous työllisti enimmillään 650 000 ihmistä, viime vuonna yli 100 000 vähemmän.  Työttömyyden sijasta puhuttiin työvoimapulasta.

Valtio velkaantui kotitalouksia ja yrityksiä hitaammin, mutta valtiovarainministeriön pahimmissa painajaisissa valtion velka nousi 20 prosenttiin kansantuotteesta. Nyt velkaa on suhteessa kolme kertaa enemmän.

Pääministeri Harri Holkerin sinipunahallituksen piti toteuttaa hallittu rakennemuutos ja verotuksen kokonaisuudistus tulonjakoa muuttamatta ja julkisen talouden tasapainoa horjuttamatta. Verovähennyksiä oli tarkoitus karsia ja veropohjaa laajentaa. Uudistus mureni eduskuntaryhmien käsittelyssä. Valtion menojen kasvu jatkui ja tulopohja rapautui.

Kalevi Sorsa arvioi Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjassa Vakaa markka, että ”on aivan ihmeellistä, että kukaan ei opi keneltäkään muulta. Opin täytyy aina tulla juuri kantapään kautta. Kantapää on johtava henkinen elin. Kaikkialla tämä liberalisointi on mennyt onnettoman sekoilun merkeissä.”

Mainokset