Terveyspalveluita tarjoavan Mehiläisen ilmoitus isojen asiakkaiden menettämisestä voi olla hyvä uutinen yritysvastuun edistämiselle.

Mehiläinen on yksi monista suomalaisista pääomasijoittajien omistamista yrityksistä. Pääomasijoittajat hakevat sijoituksilleen parasta mahdollista tuottoa ottamalla velkaa yritysostoihin. Velat ja tuotot juoksutetaan useiden väliyhtiöiden kautta siten, että kohdeyhtiön voitosta ei makseta veroja vaan toisen yhtiön velkoja. Varsinaiset tuotot tuloutetaan yleensä jossain veroparatiisissa.

Mehiläisen ohella Terveystalo, Attendo ja Asiakastieto ovat joutuneet tulilinjalle omistajiensa verosuunnittelun vuoksi. Toiminta on yhtiöiden omistajien kannalta järkevää, laillista ja usein tuottoisaa – lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä aikavälillä voi käydä kuten Mehiläiselle. Asiakkaat saattavat pitää verosuunnittelua epäeettisenä, koska yritystoiminnan tuotot karkaavat pois sieltä, missä toiminta tapahtuu.

Erityisen kiusallista suomalaisyritysten kannalta on asiakkaiden maksamien tuottojen päätyminen veroparatiiseihin aikana, jolloin kansalaisilta vaaditaan vastuullisuutta ja harmaan talouden kitkemistä yhtenä eurokriisin ratkaisun osana. Mehiläinen, Terveystalo ja Asiakastieto saavat kylkeensä kreikkalaisen veronkiertäjän maineen.

Voittojen tavoittelu ja verojen välttely voivat nykyisessä ilmapiirissä kääntyä tulevaisuuden tappioiksi, jos voittojen ahnehtiminen veroparatiiseissa jatkuu. Kansalaiset edellyttävät yhtiöiltä vähintään yhtä vastuullista toimintaa kuin itseltään. Harvalla palkansaajalla on edes mahdollisuutta välttää veroja laillisesti.

Voitontavoittelu on olennainen osa markkinataloutta, mutta lyhytjänteinen ahneus kääntyy helposti itseään vastaan. Sekin on markkinataloutta, että asiakkaat äänestävät jaloillaan. Sitä soisi tapahtuvan vielä paljon nykyistä enemmän.

Veroparatiisien toimintaa on yritetty rajoittaa jo vuosia. Tosiasia on, että veronkiertoa suosivat maat kuten Sveitsi, Englanti ja Hollanti eivät tosissaan halua pistää paratiisejaan kiinni, koska ne tuottavat niille myös tuloja. Sveitsi ei olisi pankkimaa, jos pyrkisi torjumaan veronkiertoa. Lontoon vetovoima finanssikeskuksena vähenisi, jos Jerseyn veroparatiisiin sovellettaisiin tiukkaa lainsäädäntöä. Hollanti menettäisi vastaavasti paljon rahaliikennettä, jos Antillit puhdistettaisiin veronkiertäjistä.

Istuin joitain vuosia sitten rahanpesun estämistä valmistelleen EU-komitean  jäsenenä ja asenteet tulivat hyvin esille, vaikka ei niistä ääneen puhuttu. Tästä syystä julkisuuden paine on hyvä keino lyödä rajoja lailliselle mutta vastuuttomalle veronkierrolle.