Saksa on ottanut taloudellisesti sen, mikä jäi sotilaallisesti saavuttamatta. Saksalaiset jyräävät, kun europolitiikkaa tehdään täysin heidän ehdoillaan.

Euroopan suurista talouksista vain Saksa on onnistunut pitämään taloutensa poissa kriisivyöhykkeeltä. Syynä ei ole pelkästään Saksan kurinalaisuus, vaan se, että koko eurotalous on rakennettu sen ehdoilla. Saksa on ainoana isona euromaana pystynyt kasvattamaan sekä vaihtotasettaan että työllisyyttään.

Saksa on yksi maailman talousvetureista, joka kiskoo koko Eurooppaa mukanaan, mutta menestyksellä on kääntöpuolensa. Saksalaisten hyvinvointi on kääntynyt muiden pahoinvoinniksi. Rahapolitiikasta päättävä Euroopan keskuspankki piti koko 2000-luvun alun korkotason Saksalle sopivalla tasolla, mikä kiihdytti nykyisten kriisimaiden velkaantumista.

Kreikalle, Irlannille, Espanjalle, Portugalille ja Italialle korkotaso ei sopinut, vaan se johti ylivelkaantumiseen, inflaatioon ja kilpailukyvyn rapautumiseen. Vaihtotase romahti ja työttömyys räjähti. Velkavetoinen kysyntäpiikki muualla Euroopassa auttoi Saksan vientiteollisuutta ja paransi maan työllisyystilannetta.

Rahapolitiikka mitoitetaan edelleen Saksan mukaan. Kaikki muut kaipaisivat korkoelvytystä, mutta saksalaiset pelkäävät inflaatiota, eikä EKP uskalla alentaa ohjauskorkoja. Kriisimaiden pelastuspaketit on lisäksi rakennettu siten, että Saksan pankit ehtivät siirtää vastuunsa EKP:lle ennen lopullista rysähdystä.

Saksa on yhdessä EKP:n kanssa ajanut muun Euroopan seinää vasten. EKP on muuttunut huumediileristä lääkäriksi. Ensin on jaettu halpaa rahaa ja saatu velkariippuvaiseen koukkuun, sitten vaaditaan ankaraa vieroituskuuria. Saksalaiset heiluttavat keppiä vieressä, eikä mitään matalakorkoista korvaushoitoa sallita.