Jouko Marttila 29/08/2014 Maailmantalous

Länsi petti, Venäjä suuttui

Venäjän toiminta Ukrainassa näyttäytyy eri valossa, kun muistaa, mitä Neuvostoliitolle luvattiin Saksojen yhdistyessä.

Iv-lottia, silmä kovana ja kuulo tarkkana — Sotilaallinen jännitys Euroopassa kasvaa. Pakotepolitiikka tuskin johtaa liennytykseen.

Vladimir Putin on helppo leimata Ukrainaa valloittavaksi sotahulluksi fasistiksi, joka lähettää koneitaan ja sukellusveneitään testaamaan Suomen rajoja. Joissain diplomaattipiireissä puhutaan jo, että valta Venäjällä on käytännössä armeijalla ja Putinista olisi tullut nukkehallitsija. Ehkä todellisuus on vielä toisenlainen.

Selitystä Venäjän aggressiivisuudelle kannattaa etsiä historiasta. Kun Mihail Gorbatshov ja Helmut Kohl sopivat Saksojen yhdistymisestä 1990, Neuvostoliitolle luvattiin, että Saksasta tai Natosta ei tule sille uhkaa. Ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher vakuutti venäläiselle virkaveljelleen Eduard Shevardnadzelle, että Nato ei laajene itään. Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen lunastettiin näillä lupauksilla.

Kuinka sitten kävikään? Nato vyöryttää rajaansa yhä syvemmälle itään ja Yhdysvallat yrittää kaataa Venäjälle myötämielisiä hallituksia Syyriassa ja muualla Venäjän rajojen läheisyydessä. Kuinka Yhdysvallat reagoisi, jos venäläiset operoisivat yhtä aktiivisesti sen rajoilla? Kuuban kriisi oli johtaa ydinsotaan.

Pakotepolitiikka ei tuota tuloksia, vaan kärjistää tilannetta. Yhdysvallat taluttaa EU-maita kuin lampaita teuraalle tekemään vahinkoa itselleen. Adam Smith sanoi jo 1700-luvulla, että paras tie rauhaan ja vaurauteen kulkee vapaakaupan kautta. Pakotteista pitäisi päästä poliittisen sovinnon tielle. Nato-kiivailu tässä tilanteessa tuskin parantaa sen paremmin EU:n kuin Suomen asemaa.

Venäjä on ja pysyy, eikä sen vaikutusta voi poistaa, olipa maan johdossa ärsytetty oligarkki tai kuka tahansa. Uutta Berliinin muuria ei Suomen itärajalle kannata rakentaa, vaikka Venäjä saisi Itä-Ukrainasta itselleen uuden jäädytetyn konfliktialueen Georgian tapaan.

10kommentti

Add yours

1

Miikka on 29/08/2014 at 12:42
Vastaus

Ei se kyllä ihan niin mennyt että Gensche olisi luvannut Naton olevan ottamatta uusia jäsenmaita, sellaiseen hänellä ei olisi ollut edes valtuutusta. Kaikki mitä Gensche lupasi liittyi entisen DDR:n asemaan yhdistyneessä Saksassa, ei muihin entisiin itäblokin maihin. Noiden neuvottelujen aikaan Varsovan liitto oli edelleen olemassa ja Gorbatshov uskoi sen säilymiseen. Käytännössä Genschen esittämä järjestely oli se, että yhdistynyt Saksa olisi edelleen Naton jäsen mutta entisen DDR:n alue olisi sotilaallisesti ”erikoisalue”. Mark Kramer on aika tarkkaan selvittänyt tapahtumien kulun artikkelissaan

Click to access TWQ%20article%20on%20Germany%20and%20NATO.pdf

Vapaakauppa voi olla hyvä tae rauhan säilymisestä, mutta vain jos osapuolet ovat itse halukkaita toimimaan sen piirissä. Venäjälle on tarjottu useita mahdollisuuksia toimia niin ja integroitua läntiseen kauppaan, mutta kaikesta päätellen prioriteetit siellä ovat aika toisenlaiset kuin lännessä alunperin odotettiin. Eikä se valitettavasti ole ensimmäinen kerta historiassa kun niin tapahtuu.
- 2
  
  Jouko Marttila on 29/08/2014 at 13:05
  Vastaus
  
  Tulkinnat ovat erilaisia siitä tarkoittivatko molemmat idällä ainoastaan Itä-Saksaa vai laajemmin entisiä Itä-Euroopan maita. Jenkit haluavat tietysti pitää kiinni omasta tulkinnastaan, että laajeneminen tarkoitti vain Itä-Saksaa ja neukut sanovat puhuneensa idästä yleisesti. Spiegelin artikkelista tämä käy hyvin ilmi. Kramer on tietysti uskollinen omilleen. Joka tapauksessa Venäjä kantaa kaunaa ja kokee tulleensa petetyksi. Kyllä jenkit ovat kohdelleet Venäjää aika ylimielisesti monessa tilanteessa, joten ei länttä täysin syyttömänä tilanteen kärjistymiseen voi pitää. En halua puolustaa Venäjän toimia, mutta yritän ymmärtää, mistä se johtuu.
  - 3
    
    Miikka on 29/08/2014 at 14:56
    
    Tulkintojen uskottavuutta voi ja kannattaa tarkastella keskusteluista tehdyistä muistioista ja kyllä tuo Kramerin tulkinta vaikuttaa siltä pohjalta paljon perustellummalta kuin venäläisten. Ei se ole ihan ensimmäinen kerta kun Venäjä pyrkii pelaamaan omaan pussiinsa valehtelemalla (tästä hyvänä esimerkkinä Venäjän YK-lähettilään kannanotot eilisessä turvallisuusneuvoston kokouksessa). Venäjän valtapyrkimykset on helppo ymmärtää, niissä on havaittavissa täsmälleen sama ajatusmalli mikä Venäjällä oli jo sortovuosina ennen Neuvostoliiton syntyä ja jota kommunistit osaltaan jatkoivat. Eri asia on pitäisikö tuo ajatusmalli hyväksyä vai laittaa hanttiin, Väärässä kohdassa ja asiassa toteutetulla myöntyväisyyspolitiikalla voi olla erittäin ikävät seuraukset.
  - 4
    
    Jouko Marttila on 29/08/2014 at 15:01
    
    Totta, että Venäjä elää oman historiansa vankina, eikä siihen voi luottaa. En kyllä ihan sataprosenttisesti luota jenkkienkään propagandaan, hyvässä muistissa Saddam ja WMD. Silloin jenkit valehtelivat kaikille, jopa liittolaisilleen, että pääsivät pommittamaan. Syyriassa ja muualla Lähi-idässä on nähty vähän sitä samaa. Venäjälle ei tietenkään pidä antautua ehdoitta, mutta talouspakotteiden kautta se ei taida onnistua.
  - 5
    
    Syltty on 09/09/2014 at 21:08
    
    Tuskinpa kukaan ajatteli tuohon aikaan, että silloisia osia Neuvostoliitosta liittyy Natoon. Eli en todellakaan usko, että Naton itälaajeneminen olisi oikeasti koskaan ollut pöydällä, eikä länsi olisi varmasti semmoista lupausta myöskään antanut.
    
    Venäjällä itetenkin uskotaan ihan mitä halutaan.
    
    ” En halua puolustaa Venäjän toimia, mutta yritän ymmärtää, mistä se johtuu.”
    
    Loppujenlopuksi Ukrainan kriisi johtuu siitä, että Venäjä on ihan p***ka ja v***nen naapuri, niin p*ka että kaikki entiset liittolaiset ja ystävät juoksevat kipin kapin lännen syliin heti kun ensimmäinen tilaisuus tulee.
6

Syltty on 31/08/2014 at 18:19
Vastaus

Uskosi vapaakauppaan ei kyllä historian perusteella ole perusteltua.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa globalisaatio oli samalla tasolla kuin nykyään, mutta kuinka sitten kävikään? Myös ennen toista maailmansotaa Saksa oli täysin riippuvainen ulkomaankaupasta, mutta sepä ei paljoa Hitleriä liikuttanut. Saksa toi merien takaa 60% öljystä ja tämä tunti loppui sotaan länsiliittoutuneiden kanssa.

Kauppa NL:n kanssa oli keino kiertää Englannin merisaarto (joka siis oli leikannut suurimman osan kaikesta tuonnista) ja silti Hitler hyökkäsi itään vuonna 1941, piittaamatta siitä että NL toimitti monia tärkeitä strategisia metalleja ja oli toiseksi suurin öljyntoimittaja Saksalle!

Ylipäätänsä sotivat maat tuppaavat olemaan naapureita ja siksi myös tärkeitä kauppakumppaneita. Kuten Venäjä ja Ukraina.
- 7
  
  Jouko Marttila on 31/08/2014 at 20:12
  Vastaus
  
  No, aitoa vapaakauppaa ei koskaan ole ollutkaan, joten se taitaa jäädä teoreettiseksi ihanteeksi. Siihen kannattaa kaikesta huolimatta pyrkiä, koska pakotteet ja kauppasaarrot johtavat sitä todennäköisemmin kostonkierteeseen. Kyllä kai Hitlerin Saksa ja Eurooppa muutenkin oli sotien välillä aika kaukana vapaakaupan ideaalista.
  - 8
    
    Syltty on 09/09/2014 at 21:10
    
    Hitlerin Saksa olisi kannattanut laittaa vaikkapa muutama vuosi aikaisemin kunnon saartoon. Olisi meinaan vähän vaikeutunut se varustautuminen jos vaikka lainahanat olisivat olleet ummessa. Saksahan varustautui lainaamalla ja kun olisi tullut aika maksaa lainat, aloitti sodan ja yksinkertaisesti hoiti valloituksilla koko rahoitusongelman.
  - 9
    
    Jouko Marttila on 09/09/2014 at 21:16
    
    Jälkikäteen kaikki näyttää aina niin kovin selvältä ja yksinkertaiselta. Sitä emme tiedä olisiko saarto estänyt sotaa ja olisiko sitä mitenkään voitu edes saada aikaan.
  - 10
    
    Syltty on 12/09/2014 at 06:21
    
    Totta, mutta halusin vain osoittaa maailmansotien esimerkillä, että vapaakauppa ei ole mikään tae rauhasta kun vastapuolella on diktatuureja. Jos kummallakin puolella on pelkkiä demokratioita, niin kyllä silloin vapaakauppa varmastikin hitsaa rauhan pysyväksi olotilaksi.

Aiheeseen liittyy