Tuulivoimayhtiö Ilmatar ei päässyt pörssiin. Lähtökohta listautumiselle oli alun perin huono.

Arvopaperi-lehti, johon itsekin kirjoitan kolumneja, laati Helsingin pörssille kuolinilmoituksen. Syynä oli Ilmattaren epäonnistunut listautuminen kasvuyhtiöille tarkoitetulle, mutta perin lyhyeksi jääneelle,  First North -listalle. Pörssin ovet eivät yhtiölle auenneet, kun sijoittajat eivät halunneet erota rahoistaan Ilmattaren hyväksi.

Sijoittajia tai pörssiä on turha syyllistää. Tässä tapauksessa markkinat toimivat kyllä tehokkaasti. Vain hyvin rohkea riskinottaja lähtee osakkaaksi yhtiöön, jonka liiketoiminta on vasta paperilla ja tulevaisuuden tuotoista päättää ennen kaikkea maan hallitus säätelemällä energiamarkkinoiden hintoja poliittisten ilmavirtojen mukana.

Epäilyjä Ilmattaren hankkeessa herätti yhtiön arvonmääritys. Alle miljoonan euron panostukset haluttiin muuttaa yhdessä yössä 17 miljoonaksi, vaikka yhtiön kannattavuudesta ja tulevista tuotoista ei voitu esittää kuin arvailuja. Vuosituhannen vaihteen IT-huumassa pörssiin pyrkineillä yhtiöillä oli edes jonkinlaista liiketoimintataustaa, jonka päälle maalailtiin kaunista tulevaisuutta kirkkain värein.

Yleisempiä syitä yksityissijoittajien nihkeydelle ovat pörssinoteerattujen tuulivoimayhtiöiden heikko kannattavuus ja viime vuosien kurssisyöksy. Esimerkiksi tanskalaisen Vestasin osake on muutamassa vuodessa vajonnut pohjamutiin.

Talousnäkymien epävarmuus ja huoli työpaikkojen pysyvyydestä vaimentavat myös kiinnostusta osakeanteihin. Moni istuu säästöjensä päällä aiempaa tiukemmin. Eläkeyhtiöt ja muut institutionaaliset sijoittajat ovat vastaavasti kiristäneet sijoituspolitiikkaansa finanssikriisin seurauksena, joten nyt on aiempaa vaikeampaa tehdä rahaa ilmasta.

Ilmattaren epäonnistumisesta huolimatta pörssi toimii ja rahoitusta varmasti löytyy listautumisiin, joissa liiketoimintaosaamisesta on edes jotain näyttöä.