Hallitusneuvottelujen kiperin kysymys ei ole Portugalin auttaminen, vaan suhtautuminen kriisimaiden velkasaneeraukseen. Euroliturgian toistaminen ei enää auta, vaan saneerausohjelmasta pitää tehdä selvä suunnitelma.

Taloussanomien Jan Hurri kirjoitti ansiokkaasti Deutsche Bankin pääekonomistin Thomas Mayerin näkemyksistä, jotka tukevat pitkin kevättä voimistuneita ajatuksia velkasaneerausten väistämättömyydestä. Suomessa MIT:n professori ja Nokian hallituksen jäsen Bengt Holmström on ollut samoilla linjoilla. Nobelisti Paul Krugman ei ole alunperinkään ymmärtänyt, miksi veronmaksajat laitetaan kantamaan pankkien riskit.

Velkajärjestelyn vertaaminen Lehman Brothersin konkurssin aiheuttamaan paniikkiin on turhaa pelottelua. Finanssijärjestelmä kävi lähellä romahdusta syksyllä 2008, koska pankkien taseissa eri puolilla maailmaa oli sekä arvottomiksi muuttuneita arvopapereita että papereita, joiden arvoa ei osattu määritellä. Käteisestä tuli silloin ainoa turvasatama ja luotonanto pysähtyi.

Kreikan, Irlannin, Portugalin ja muiden valtioiden velkakirjojen arvonmääritys on huomattavasti luotettavampaa ja niiden jäljittäminen pankkien taseissa on helppoa. Edes velkasaneeraus eli lainojen arvon leikkaaminen 30-50 prosentilla ei muuta tilannetta muuten kuin, että pankeille ja muille sijoittajille tulisi isoja tappioita. Niihinkin voidaan varautua ennalta ja valmistella järjestelmän kannalta tärkeimpien pankkien pääomittaminen etukäteen. Näin olisi pitänyt toimia jo vuosi sitten, kun europankeille tehtiin stressitestejä.

Pankkien lamansietokykyä testataan nyt uudestaan, mutta testeissä on edelleen valuvika kuten koko EU:n taloushallinnossa. Testeissä katsotaan valtionlainojen alaskirjausten vaikutusta vain pankkien kaupankäyntisalkkuun, mutta yleensä lainat ovat pitkäaikaisia sijoituksia, joten vaikutus jää testaamatta.

Pääomatarpeiden selvittämiseksi on välttämätöntä, että velkasaneerauksen tasevaikutukset pankkeihin käydään perinjuurin läpi. Muuten pää pysyy pensaassa, rahaa palaa ja kansa hermostuu. Kriisin pitkittäminen ainoastaan lisää sekä poliittisia että taloudellisia paineita, ja tappioita.