Euroopan liian tiukka talouskuri pahentaa taantumaa, sanovat monet ekonomistit, poliitikot ja toimittajat. Entä, jos liiallinen elvytys onkin vaikeuksien todellinen syy?

Julkiseen keskusteluun on aiempaa vahvemmin noussut talouskurin arvostelu. Ajatus kulkee sitä rataa, että julkisten menojen leikkaaminen vähentää kysyntää, mikä lisää työttömyyttä ja heikentää talouskasvua. Uudet leikkaukset johtavat samaan noidankehään ja kierre vain pahenee.

Talouskurin vastustajat vaativat lisää elvytystä eli julkisten menojen lisäämistä ja antamalle velan kasvaa. Yhdysvalloissa talousnobelisti Paul Krugman on jopa ehdottanut, että valtion kannattaisi lisätä sotilasmenoja ja varautua ulkoavaruudesta tulevaan hyökkäykseen, koska se piristäisi taloutta.

Krugmanin logiikalla valtioiden pitäisi antaa julkisten menojen vain kasvaa velkaantumisesta ja muista seurauksista kuten rahanarvon heikkenemisestä ja korkojen noususta piittaamatta. Paras elvytysvaikutus saataisiin aikaan tuhoamalla kaikki julkiset rakennukset ja muut laitokset, koska niiden rakentaminen uudestaan kääntäisi talouden kasvuun. Sama vaikutus saataisiin, jos puolustusvoimat palkkaisi 100 000 uutta sotilasta.

Valtion ja kuntien menojen leikkaaminen vähentää julkista kulutusta ja heikentää lyhyellä aikavälillä talouskasvua. Toisaalta talouskasvun mittarina käytettävä BKT kasvaa, vaikka valtio tekisi kuinka tyhmiä investointeja tahansa. Säästöillä voi silti olla kasvua ruokkivia vaikutuksia. Julkisten menojen paisuttamisen voi esimerkiksi korvata laajamittaisella verojen kevennyksellä ja antaa markkinoiden hoitaa elvytyksen.

Eurooppa kaukana
talouskurista

Euroopassa ei talouskuria ole vielä edes nähty, sillä velkamäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Suomi ottaa ensi vuonna liki kymmenen miljardia euroa uutta velkaa, mutta mitään merkittäviä säästöjä ei ole tehty.   Kreikassa, Espanjassa ja muissa todellisissa kriisimaissa on velkaelvytystä kokeiltu jo vuosia. Tulokset ovat hyvin tiedossa. Elvytyksestä huolimatta talouskasvu on hyytynyt ja työttömyys kasvanut. Julkisten menojen lisääminen ei ole ollut oikotie onneen. Kenties nyt olisi aika kokeilla todellista talouskuria.

Julkisten menojen lisääminen vääristää markkinoiden toimintaa ja kasvattaa tuottamattomia investointeja. Se voi myös kiihdyttää esimerkiksi kiinteistöjen hintojen nousua. Jos valtio vähentää menojaan, se luo tilaa markkinaehtoiselle kilpailulle ja vapauttaa resursseja, joille joko on aitoa kysyntää tai sitten ei. Niinhän markkinat toimivat, tai niiden pitäisi antaa toimia.

Kun esimerkiksi kiinteistöjen hinnat ja palkat pidetään valtion tuella ”normaalia” markkinahintaa korkeammalla, se vie mahdollisuuksia aidoilta yrittäjiltä ja luo keinottelua. Jos valtio vetäytyy tukitoimista, hinnat laskevat, mikä tekee yrittämisestä kannattavampaa. Yrittäjällä on varaa laajentaa tuotantoa ja palkata uusia työntekijöitä, kun vuokrat ja palkat laskevat.

Valtion virkamiesten ja kuntien työntekijöiden vähentäminen tuo markkinoille lisää työvoimaa, mikä luonnollisesti hillitsee palkkojen nousua. Samaan aikaan valtion menot vähenevät, jolloin veroja on mahdollista laskea. Kun yrittäjien verot alenevat, yritystoiminnan laajentaminen tulee entistä houkuttelevammaksi. Toisaalta kuluttajien käteen saattaa palkkojen alenemisesta huolimatta jäädä saman verran rahaa kuin aikaisemmin, kun verot alenevat.

Menojen leikkauksesta
positiivinen kasvukierre

Näin valtion menojen leikkaaminen johtaa vähitellen positiiviseen kasvukierteeseen, mikä ei raskaassa velkalastissa ole mahdollista, koska veronalennusvara joudutaan käyttämään velkojen ja korkojen maksuun.

Valtion pitäisi pysytellä kaukana yritystoiminnasta. Ainoa valtion tuki, jolla voisi olla merkitystä, on nuorille kasvuhakuisille yrityksille suunnattu riskirahoitus ja toisen kasvuvaiheen tuki toiminnan kansainvälistämiseen.  Kaikki muut valtion yritystuet ja työllistämiskokeilut pitäisi lopettaa mahdollisimman nopeasti ja käyttää varat verojen alentamiseen.