Säästäminen on kuluttamista

Säästämisen väitetään hidastavan talouskasvua. Kulutus ilman säästämistä vasta myrkkyä on.

Eurojen säästäminen on paras tapa lisätä kulutusta tulevaisuudessa.
Eurojen säästäminen on paras tapa lisätä kulutusta tulevaisuudessa.

Taloustieteilijät, poliitikot ja media muistuttavat säännöllisesti kansalaisia kuluttamisen tarpeellisuudesta. Jos kulutus vähenee, talous kärsii. Taantumassa pitäisi lisätä kulutusta, vaikka siihen ei olisi varaakaan. Taloustieteen nobelisti Paul Krugman pitää laman tärkeimpänä syynä sitä, ettei valtio elvytä eli kuluta tarpeeksi taantumassa.

Vähemmän puhutaan säästämisen merkityksestä. Väitetään, että säästäminen on negatiivista kuluttamista, mikä heikentää talouden kasvumahdollisuuksia. Itse asiassa säästäminen on vain siirrettyä kuluttamista, joka mahdollistaan talouskasvun myöhempänä ajankohtana. Jos säästäminen lakkaa ja kuluttaminen siirtyy velkavetoiseksi, taloudelle käy kuin Kreikassa: velanhoito imee kasvusta mehut kokonaan.

Talouskasvun hidastuminen ei välttämättä johdukaan kuluttamisen vähentymisestä, vaan säästämisasteen laskusta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa talouskasvu on viime vuosina hidastunut merkittävästi verrattuna aiempiin vuosikymmeniin, vaikka valtio on elvyttänyt ja velkaantunut. Vastaavasti kotitalouksien säästämisaste on kuluneen 50 vuoden aikana enemmän kuin puolittunut.

Viime vuonna amerikkalaiset säästivät vain 2,5 prosenttia tuloistaan, joten kulutushaluttomuutta tuskin voi pitää talouden suurimpana ongelmana. Parhaimmillaan 1960-luvulla säästämisaste oli 9 prosenttia sekä 1970-luvun ja vielä 1980-luvun alussa kymmenen prosenttia. Talous kasvoi silloin nykyiseen verrattuna reipasta vauhtia. Tiedot käyvät ilmi Yhdysvaltain presidentin kongressille antamasta talouskatsauksesta.

Kulutuksen lisääminen ei välttämättä auta taloutta kasvuun. Jos kulutus suuntautuu pääosin tuontitavaroihin ja matkailuun, ainoa asia mikä kasvaa, on kansantalouden velka ulkomaille. Jos valtio lähtee voimakkaasti tukemaan kulutusta esimerkiksi investointien kautta, vaarana on vanhojen ja tehottomien rakenteiden tekohengittäminen, jolloin ongelmat säilyvät, mutta siirtyvät eteenpäin. Näin kasvu matelee ja poliitikoilta vaaditaan lisää elvytystä.

Taantuma on merkki talouden rakenteen muutoksesta. Vanhoille tuotteille ja palveluille ei enää ole luonnollista kysyntää. Muutoksen pitää silloin lähteä tuotannosta, ei väärin kohdistuneen kysynnän tukemisesta. Jotta uudet palvelut ja keksinnöt muuttuvat tuotannoksi ja niiden kysynnäksi, tarvitaan säästöjä ja investointeja. Tällä hetkellä ei synny kumpaakaan. Velkaa on liikaa ja säästöjä liian vähän.

Ylivoimaisesti paras ja tehokkain tapa synnyttää säästöjä ja sitä kautta kulutusta olisi tuloverojen alentaminen. Käteen jäävän palkan kasvusta osa jää helposti säästöön tukemaan tulevaa kulutusta kuten kestohyödykkeiden hankintaa. Valtio ja kunnat voisivat leikata julkisia menoja ja siirtää säästöt suoraan tuloverojen alentamiseen. Vaikka tämä on tiedossa, hallituksen ja kuntapäättäjien valitsema linja on verojen korottaminen ilman, että menoja leikataan. Näin talous kurjistuu entisestään.

Mainokset