Suomi hukkasi suuntansa

Taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen vastakkainasettelu vievät Suomea umpikujaan.

Työttömyys, maahanmuutto ja veropakolaisuus synnyttävät räjähdysalttiin yhdistelmän taloudessa, joka on vaipumassa valosta yhä syvemmälle pimeään. Nousukaudella suvaitsevaisuus on helppoa, kun oma asema ei ole uhattuna. Laman pitkittyessä vastakkainasettelu kärjistyy. Ongelmien syyt unohtuvat, kun kaikki kohkaavat vain seurauksista.

Suomi on hukannut suuntansa. Vielä 1980-luvulla uskoimme olevamme Euroopan Japani, sen jälkeen olimme ylpeinä euron ytimessä, nyt emme tiedä missä. Suomi sairasti jo ennen 1990-luvun lamaa, kun vahva markka testasi työmiehen kykyä sopeutua euro-oloihin. Ihmiskoe epäonnistui, kun työn hinta ei joustanut kovan valuutan paineessa.

Devalvaatiosta ja suurtyöttömyydestä nousi Nokian ihme. Se synnytti hyvinvointiharhan, jonka varassa valtiolla oli taas varaa tuhlata. Väestön ikääntyminen, terveydenhuollon tehottomuus, työmarkkinoiden jäykkyys, eläkevajeen suuruus ja velkaantumisen vauhti hukkuivat nousukauteen.

Suomi eli hyvinvointiharhassa. Helsingin pörssin markkina-arvo oli vuosituhannen vaihteessa maailman korkein suhteessa kansantalouden kokoon. Palkkojen nousu, myyntivoitot ja optiot kasvattivat verokertymiä. Euro toi matalat korot. Niiden avulla oli helppo kasvattaa uusia varallisuuskuplia. Vanha jakopolitiikka teki paluun.

Valtio ja kunnat ottivat palkkajohtajan roolin. Vuosina 2010–2013 valtion maksamat palkat nousivat yhteensä yli kymmenen prosenttia ja kunnissa 8,6 prosenttia. Yksityisellä puolella jäätiin alle kahdeksaan prosenttiin. Vuosina 2003–2012 valtionhallinnon johtajien, erityisasiantuntijoiden ja asiantuntijoiden palkat nousivat yli 50 prosenttia.

Valtion tehostusohjelmista huolimatta julkisen puolen henkilöstömäärä on kasvanut 2000-luvulla saman verran kuin yksityiset yritykset ovat menettäneet. Verovaroilla kustannettuja työpaikkoja on yli puoli miljoonaa, mikä tarkoittaa valtion ja kuntien menoissa yli 30 miljardia euroa vuodessa. Tätä kakkua maksaa yhä harvempi suomalainen yhä kovemmalla veroasteella.

Miten kierre
katkaistaan?

Uutta velkaa otetaan miljoonan euron tuntivauhtia. Joidenkin velkaelvyttäjien mielestä se tarkoittaa tiukkaa talouskuria. Heidän mielestään velkaa pitäisi ottaa kaksi miljoonaa euroa tunnissa, jotta investoinnit ja kysyntä saataisiin vauhtiin.

Nykyinen porvarihallitus uskoo keskitettyyn tuloratkaisuun, joka muistuttaa sosialistista taloussuunnittelua. Siinä keskushallinto määrää, mikä yrityksille ja työntekijöille on parasta.

Itse uskon enemmän markkinoiden ohjaukseen. Voisiko olla mahdollista, että yrityksissä olisi paras tuntuma siihen, mikä niille on parasta? Toisaalla palkat voisivat nousta samaan aikaan, kun vaikeuksissa olevissa yrityksissä haettaisiin ratkaisuja työajan lyhentämisestä, palkkajoustoista, työaikapankeista ja muista yrityskohtaisista ratkaisuista. Saksasta löytyy valmiita malleja.

Veroaste on Suomessa noussut maailmanennätystasolle. Veropakolaisuus on siitä yksi oire. Ainoa tapa hillitä pakoa on veroasteen alentaminen tai suomalainen keskiluokka jää pysyvästi verohelvettiin panttivangiksi, kun varakkaat muuttavat etelään.

Miten elää
euron kanssa?

Suomen suhteellinen osuus OECD-maiden viennistä on laskenut, mutta ero Ruotsiin on säilynyt erilaisesta valuuttapolitiikasta huolimatta lähes ennallaan. Saksa on kasvattanut osuuttaan ja Britannia menettänyt. Lähde: Eurostat.

Euro estää itsenäisen valuuttakurssipolitiikan, joten rahapolitiikan avulla sopeutuminen on mahdotonta. Kun valuutta ei jousta, työmarkkinoiden, finanssipolitiikan ja sääntelyn pitää joustaa. On surullista, että samat etujärjestöt, jotka vaativat Suomen pysymistä eurossa, vastustavat euron vaatimia joustoja.

Jos Suomi haluaa jatkaa eurossa, työehtojen ja hintojen on joustettava tai vaihtoehtona on pysyvästi korkea työttömyys. Toinen vaihtoehto on euroero, joka johtaisi markan devalvoitumiseen ja vähintään lyhytaikaiseen suurtyöttömyyteen ja pulakauteen, kun hinnat ja velkataakat nousisivat parikymmentä prosenttia yhdessä yössä.

Kumpi tahansa tie valitaan, se tekee kipeää. Vaihtoehdoista ja niiden seurauksista oli hyvä saada puolueetonta tutkimusta.

Suomen elintaso on laskenut vuodesta 2011 nopeammin kuin Espanjassa. Taustalla vaikuttavat Suomen heikko tuottavuuskehitys ja kilpailijamaita nopeampi palkkojen nousu. 2005 = 100. Lähde: Eurostat.