Uusi liike politiikassa on syntynyt. Julkisuudessa on arvuuteltu sen suuntaa ja ideologiaa. Keulahahmojen perusteella liikkeen voisi tyrmätä egonarsistien elitistiseksi populismiksi, mutta haastajalle pitää antaa mahdollisuus.

Harkimon-Jungnerin-Enbusken -linja täyttää tehtävänsä, jos se saa seisahtuneen veren virtaamaan vanhoissa puolueissa muuallakin kuin Uudellamaalla ja Bulevardin eteläpuolella. Yrittäjänä olen iloinen, että joku tohtii haastaa porvarihallituksen, jonka politiikka on ollut enemmän sopeutumista ammattiyhdistysliikkeen saneluun kuin työelämän ja talouden uudistamista.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo uskottelee itselleen ja muille, että hallitus tekee porvarillista politiikkaa vapauttamalla kauppojen aukiolon, purkamalla taksimonopolin ja tuomalla nelosoluen kauppoihin. Kieltämättä muutoksissa näkyy markkinatalous, mutta Suomi on edelleen sääntelytalous, jossa ihmisten työllistymistä ja työllistämistä vaikeutetaan tarpeettomasti.

Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus uhkaa kaatua, koska päähallituspuolueet ajoivat ahtaasti omien lähipiiriensä etua koko Suomesta piittaamatta. Jos uudistus olisi rakennettu viiden sairaanhoidon eritysvastuualueen ja suurten kuntaliitosten varaan, hanke olisi saanut kannatusta yli puoluerajojen.

Liike Nyt lupaa vahvaa vuorovaikutusta kansalaisten kanssa. Liikkeessä puhutaan demokratisoitumisen vallankumouksesta osallistamalla ihmiset keskusteluun ja päätöksentekoon digitaalisten kanavien kautta.

Ajatus ei ole uusi tai ainutlaatuinen. Verkkoalustoja on käytetty tehokkaasti esimerkiksi USA:n presidentinvaaleissa, Britannian EU-äänestyksessä ja Myanmarin kansanmurhassa. Odotan mielenkiinnolla, miten Liike Nyt saa internetin kesytettyä ja valjastettua sen Suomea positiivisella tavalla uudistaviin hankkeisiin ilman ideologiaa ja poliittista ohjelmaa.

Liike lupaa etusivullaan puhua asioista suoraan ja selkeästi. Toistaiseksi puheissa on ollut enemmän unelmahöttöä kuin kansalaisten arkea tai Suomen tulevaisuutta koskettavaa sisältöä.