Koulu on enemmän kuin rakennus

Suomessa on satoja homekouluja ja miljardiluokan sisäilmaongelma, jota yritetään korjata rakentamalla uusia kouluja vanhalla kaavalla. Digitaaliset palvelut, ekosysteemiajattelu ja tietoturva ovat arkea finanssialalla ja terveyspalveluissa, mutta kouluissa vasta kokeiluasteella.

Ympäristöministeriö käynnisti vuonna 2009 hallituksen päätöksellä kansalliset kosteus- ja hometalkoot. Talkoisiin osallistui satoja asiantuntijoita tarkoituksena saada rakentaminen ja kiinteistöjen ylläpito paremmalle tolalle. Kun talkoot päättyivät 2016, niiden vaikutusta rakennuskannan kuntoon ei pystytty kunnolla arvioimaan.

Edelleen arviolta joka kuudes koulu kärsii sisäilmaongelmista. Kun ongelmat pahenevat, helppo ja kallis ratkaisu on rakentaa uusi koulu. Esimerkiksi Oulussa korvataan Kiimingin Jokirannan koulu 20 miljoonan euron uudisrakennuksella. Jokainen seinään sijoitettu euro vähentää oppimiseen tarjolla olevia määrärahoja.

Tulevaisuuden koulu ei ole pelkkä rakennus. Koulut pitää nähdä osana digitaalista palveluekosysteemiä, jonka suunnittelu lähtee oppilaiden tarpeista. Luokkahuoneita todennäköisesti tarvitaan, mutta vähemmän, ja niitä pitää käyttää tehokkaammin yhdessä muiden palvelujen kanssa. Siirrettävät ja muunneltavat rakennukset ovat yksi ratkaisu.

Fyysinen (sisäilmaongelmat, koulukiusaaminen, kouluampumiset) ja virtuaalinen (tietoturva ja yksityisyyden suoja) turvallisuus luovat perusedellytykset oppimiselle. Kun ne on varmistettu, voidaan keskittyä opetuksen sisältöön ja metodeihin kuten sähköisiin apuvälineisiin, tekoälyyn ja virtuaalitodellisuuteen.

Facebookin keräämien käyttäjätietojen väärinkäyttö osoittaa, kuinka vakavia uhkia ja ongelmia tietoyhteiskunta kohtaa. Digitaalisuus sulauttaa fyysisen ja virtuaalisen turvallisuuden yhdeksi kokonaisuudeksi, joka on otettava jo suunnittelupöydällä huomioon. Jyväskylän Kankaan alueelle rakennetaan älykästä kaupunginosaa, jolle laadittiin oma kyberturvallisuusstrategia, mutta kouluja siinä ei näy.

Nykyaikaisissa autoissa on satoja antureita, jotka kertovat kuljettajalle reaaliajassa, mitä ajoneuvossa ja sen ympäristössä tapahtuu. Miksi kouluissa ei ole mitään vastaavaa?

Automaattinen olosuhdevalvonta ja älyverkot mahdollistavat terveiden ja turvallisten ympäristöjen rakentamisen, mutta kouluihin niitä ei ole sovellettu. Ajattelulle sopiva hapekas hengitysilma tai lämpötila säätyvät nykytekniikalla automaattisesti ryhmäkoon mukaan. Henkilöiden tunnistaminen ja tiedonsiirto järjestelmien välillä voidaan tehdä saumattomaksi turvallisuuden ja oppimisen ehdoilla.

Tietoturva edellyttää aina kykyä havaita ja ymmärtää uhkia. Tulevaisuuden koulussa kaikki laitteet kuten älypuhelimet, oppimateriaalit, digitaaliset näyttötaulut ja jopa sähköpyörät voivat keskustella samassa verkossa, mikä lisää tietoturvan tarvetta. Osa opetuksesta muuttuu kokonaan virtuaaliseksi, jolloin luokkakoko ei rajoita oppimista ja vuorovaikutuksen laajentamista.

Suurin kysymys kuuluu, kuka hallitsee kouluissa jaettavaa tietoa, kun kaikki digitalisoituu? Tällä hetkellä tuntuu, että Google ja ylikansalliset sosiaalisen median palvelut ottavat algoritmit haltuunsa, jos kouluissa investoidaan edelleen enemmän seiniin kuin sisältöihin.

Mainokset