Secular stagnation – pitkään jatkunut hidas tai jopa pysähtynyt talouskasvu saa taloustieteilijät hämilleen. Edes nobelisti Paul Krugman ei löydä lääkettä outoon tilanteeseen.

Japanissa on eletty nollakasvua pari vuosikymmentä, Eurooppa on vajoamassa samaan suuntaan, eikä Yhdysvalloissakaan voida vielä huokaista helpotuksesta. Vaikka korkotaso on nollan tuntumassa ja taantumataloudet velkaantuvat, talouskasvu taapertaa olemattoman heikoissa luvuissa.

Taloustieteilijät pelkäävät, että kyse ei ole enää äkillisestä sokista, josta voidaan nousta vain julkista kulutusta lisäämällä. Jopa keynesiläisen elvytyspolitiikan esitaistelija Paul Krugman on kummissaan. Hän pohtii viime vuoden lopulla valmistuneessa tutkimusjulkaisussa, että nykyinen tapa yrittää ratkaista ongelmia voi olla pettävällä pohjalla.

Puheet talouden pitkäkestoisesta, jopa vuosikymmenten pituisesta, pysähtymisestä yleistyivät sen jälkeen, kun Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Lawrence Summers otti sen puheeksi Kansainvälisen valuuttarahaston kokouksessa edellisen vuoden lopulla.

Nollakorosta tuli
pitkäaikainen vieras

Talouskasvun hidastumista on tähän asti pidetty väliaikaisena suhdanneongelmana, joka voidaan ratkaista korkoja alentamalla ja rahan tarjontaa lisäämällä. Nollakoroissa raja on tullut vastaan, eikä työllisyys ole parantunut odotusten mukaisesti.

Kyse ei kenties olekaan väliaikaisesta ilmiöstä, vaan syvästä rakenteellisesta muutoksesta, johon perinteinen elvytys ei tehoa. Väestö sekä Europpassa että Yhdysvalloissa vanhenee ja samaan aikaan eliniänodote pitenee. Koulutustaso ei enää nouse, mutta taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy. Valtioiden ja kotitalouksien velkaantuminen estävät julkisten palveluiden laajentamisen.

Krugmanin mielestä ajatus, että nykyiset ongelmat eivät olekaan ohimeneviä, vaan kyseessä on pitkäaikainen tila, vaatii perusteellista muutosta talouspoliittisessa ajattelussa. Finanssipolitiikassa Krugman ja muut keynesiläiset ovat uskoneet, että budjettivajeita kasvattamalla ja velkaantumalla valtiot voivat kuluttaa itsensä ulos taantumasta. Nyt hän ei enää olekaan aivan varma asiastaan.

”Jos kyse ei ole tilapäisestä häiriöstä, niin onko olemassa mitään finanssipoliittisesti kestävää tapaa vahvistaa kysyntää”, Krugman ihmettelee.

Talouskuri tai elvytys
ei ole ratkaisu

Tutkimuksen yhteenvedossa esitetään joitain mahdollisia keinoja päästä ulos nollakorkojen noidankehästä. Niitä ovat koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen, välttämättömien infrastruktuuri-investointien toteuttaminen, työvoiman liikkuvuuden edistäminen työehtoja helpottamalla, työllisyysasteen nostaminen vähän kolutusta vaativissa tehtävissä, yrittäjyyden esteiden karsiminen ja kilpailun edistäminen IT-teollisuudessa.

Lukkiutuminen väittelyyn talouskurista ja elvyttämisestä ei näytä tarjoavan yhtään vastausta sen paremmin Suomen, Euroopan kuin Yhdysvaltojenkaan ongelmiin.