Nokia tarjosi sijoittajille yli seitsemän prosentin pikavoiton, mutta muhkea osinkokaan ei saanut kurssia nousuun. Epävarmuus varjosti myös yhtiökokousta.

Nokian nousuun, uhoon ja tuhoon johtanut Jorma Ollila asteli viimeistä kertaa yhtiökokouksen eteen Helsingin messukeskuksessa. Viime aikojen mediamyllytys lienee tehnyt tehtävänsä, sillä aikaisemmin Ollila ei ole esiintynyt yhtä nöyrästi. Ollila kertasi Nokian menestyksen hetkiä, mutta tunnusti samalla monia epäonnistumisia ja joutui selittämään samanaikaista rooliaan sekä Shellin että Nokian hallituksen puheenjohtajana.

Vaikka kokousyleisö arvosteli koko Nokian johtoa ja Ollilaa erityisesti, osakkeenomistajien keskuudessa vallitsi edellisvuotta vaisumpi tunnelma. Ainoa, joka tuntui uskovan tosissaan Nokian nousuun, oli toimitusjohtaja Stephen Elop. Edes 7,5 prosentin osinkotuotto ei saanut osakekurssiin eloa. Yhtiön hallitus ei ehdottanut osingonmaksun perumista, mikä oli ilmeinen viesti luottoluokittajille Nokian kassan kestävyydestä.

Mitään uutta tuotteista tai strategiasta ei kuultu. Lumiat ovat myyneet odotuksia paremmin Yhdysvalloissa, mutta muuten myynnissä ei ole kehuttavaa. Tuote on tunnustettu hyväksi, mutta kuluttajat karttavat Nokiaa ja Microsoftia. Elopilla on kova työ saada tuotemerkki taas kiiltämään ja operaattorit myymään tosissaan Nokiaa.

Uusia älypuhelimia ja taulukoneita on tulossa, mutta aikataulusta tai uusien tuotteiden ominaisuuksista ei tietoja tihkunut. Markkinat eivät yhtiöltä odota enää mitään. Nokian patenttisalkku alkaa olla arvokkaampi kuin koko yhtiö, joten Navteq ja puolikas Nokia Siemens Networkista on tällä perusteella arvottomia. Samoin vajaan viiden miljardin euron käteiskassalle ei anneta mitään arvoa, koska Nokian odotetaan tärväävän sen markkinointiin ja epäonnistuneisiin tuotteisiin – jos siis yhtiön tasearvoa suhteuttaa nykyiseen osakekurssiin.

Voi olla, että kurssi edelleen laskee, kun markkinat lyövät lyötyä, mutta yksikin positiivinen yllätys voi heilauttaa osaketta reippaasti toiseen suuntaan. Investointipankeissa tehdään takuuvarmasti jo laskelmia yhtiön nurkkaamisesta ja ostotarjouksen tekemisestä. Sen aika voi tulla viimeistään syksyllä, kun keskikurssi on madellut alamaissa riittävän kauan.

Uusi puheenjohtaja Risto Siilasmaa joutuu pistämään joukkonsa entistä kovempaan juoksuun. Tähänastinen vauhti ei riitä edes nykyisten asemien puolustamiseen. Suuri kysymys on, miten Siilasmaa siihen pystyy? Ainakin johtamiseen tarvittavaa karsimaa hänen on kaivettava jostain lisää, pelkällä insinööriasenteella ei ekosysteemien välistä sotaa voiteta.