Luottolaman uhka ei väisty euroalueella Euroopan keskuspankin tekohengityksestä huolimatta. Luottojen kysyntä laski alkuvuonna paljon odotettua voimakkaammin.

EKP:n tuore euroalueen pankeille tekemä luottokysely todistaa kotitalouksien elävän taantuman ja luottolaman rajamailla. Vaikka pankit ovat hellittäneet selvästi luottoehtojaan, teollisuuden ja kotitalouksien lainanottohalukkuus on laskenut odotettua voimakkaammin.

Asuntojen hinnat ovat laskeneet euroalueella eri tahtiin. Kriisimaissa kuten Kreikassa, Irlannissa ja Espanjassa hinnat ovat laskeneet vuoteen 2007 verrattuna kymmeniä prosentteja.

 

Suomessa vanhojen kerrostaloasuntojen keskihinnat laskivat hetkellisesti 2008-2009, mutta kääntyivät sen jälkeen taas nousuun.

EKP on tarjonnut kriisimaiden pankeille satojen miljardien edestä lähes ilmaista vakuudellista luottoa, mutta ongelma on, että raha ei päädy sen paremmin uusiin investointeihin kuin asuntomarkkinoillekaan. Pankit tekevät voittoa pelaamalla korkeakorkoisilla ja isoriskisillä valtionlainoilla, joita ne kierrättävät vakuuksina EKP:n haltuun. Osa EKP:n setelirahoituksesta palaa talletuksina keskuspankin tilille.

Jos aito luotonkysyntä ei piristy, se painaa eurotaloutta yhä pahempaan taantumaan ja heikentää jatkuvasti EKP:n hallussa olevien vakuuksien laatua. Suurimmat riskit liittyvät tällä hetkellä Espanjaan, jonka pankkien vakuusarvojen ja todellisten luottotappioriskien määrää on piiloteltu pitkään.

Euroopan näkymiä synkentävät poliittiset kiistat talouden linjasta. Ranskassa ja Hollannissa kerätään irtopisteitä vaatimalla tiukan talouslinjan höllentämistä. Markkinat reagoivat näihin puheisiin niin, että valtionlainojen korot nousevat, eli löysät puheet eivät tiukasta kurista vapauta.

Populisti-nobelisti Paul Krugman on vaatinut keskuspankeilta entistäkin rajumpaa setelirahoitusta inflaatioriskeistä piittaamatta. EKP voisi laskea ohjauskoron nollaan, mutta paljon muuta ei ole tehtävissä. EKP:n tase eli kokonaisvarallisuus kaikkine siihen sisältyvine riskeineen on kriisin aikana jo kaksinkertaistunut kolmeen tuhanteen miljardiin euroon (3 000 000 000 000).

Kooltaan se vastaa jo kolmasosaa koko euroalueen talouden kokonaistuotannosta. Jos talouden näkymät Euroopassa alkavat kirkastua EKP on vaikeuksissa, koska korkoa on silloin nostettava pikaisesti, ettei inflaatio riistäydy käsistä ja se voi tappaa talouskasvun.

Jos talouden taantuma syvenee, EKP on myös vaikeuksissa, koska elvytysvara on jo lähes syöty ja luottotappioriskit kasvavat. Kolmas tie on Japanin tie  – vuosikymmeniä kestävä olematon kasvu ja hidas inflaatio. Ympäristö kiittää, mutta työttömät nuoret kiroavat.

Neljäs tie kulkisi nykyistä paljon rajumman velkasaneerauksen ja koko pankkijärjestelmän perkaamisen kautta, mutta siihen poliitikot eivät uskalla ryhtyä. Pelätään, että kansakunnan kaapeista löytyy liikaa luurankoja ja purkamattomia pommeja, jotka estäisivät päättäjien uudelleenvallinnan. Björn Wahlroosia lainaten, demokratia voi estää tulevan hyvinvoinnin kannalta tärkeät ratkaisut.