Kreikka on rahoitusmarkkinoiden mielestä vajoamassa nyt vauhdilla konkurssiin. Maan pitää maksaa kymmenen vuoden lainasta jo 18 prosenttia korkoa. EU-maiden tuki kanavoituu Kreikan kassan kautta suoraan korkoina riskisijoittajille.

Kreikan tilanne muistuttaa konkurssin uhkaamaa yritystä, joka ei enää saa rahaa markkinoilta muuten kuin maksamalla moninkertaista korkoa vakavaraiseen yritykseen verrattuna. Viimeksi tällaisessa tilanteessa oli suomalaisyhtiöistä M-real, jonka yrityslainoista sai reilusti yli kymmenen prosentin tuoton, jos uskoi sen välttyvän konkurssilta.

Kreikan tilanne on nyt samanlainen. Riskisijoittajat tekevät Kreikan velkapapereilla huimia voittoja, jos Kreikka välttyy velkasaneeraukselta. Yhä useammat eivät tähän vaihtoehtoon enää usko. Mitä kauemmin epävarmuus jatkuu, sitä varmemmin Kreikan riskit siirtyvä kokonaan julkiselle puolelle. Vain hurjapäisimmät yksityiset rahoittajat ostavat lisää Kreikan velkaa enää siinä vaiheessa, kun entisten velkakirjojen juoksuaika päättyy.

Suurimmat Kreikan lainoittajat ovat muut EU-maat, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Ja kaikkien näiden takuumiehinä eri maiden veronmaksajat. EKP:n haluttomuus velkajärjestelyyn johtuu siitä, että siitä on tullut Euroopan suurin roskapankki, jonka holveissa mätänee Kreikan velkaa kymmenien miljardien eurojen edestä.

Talouskomissaari Olli Rehnin ilmoitus, että Kreikan ratkaisut siirtyvät heinäkuulle, herätti levottomuutta rahamarkkinoilla ja muidenkin kuin Kreikan korot nousivat. Portugalin korkopiikki kertoo sijoittajien pelkäävän kriisin kärjistyvän.

Korkomarkkinoiden ohella osakkeet ovat jatkaneet alavireessä. epävarmuus ja luottamuksen puute ratkaisun löytymiseen voi laukaista uuden finanssikriisin. Käytännössä se tarkoittaisi luotonannon pysähtymistä samaan tapaan kuin syksyllä 2008 Lehman Brothersin konkurssin jälkeen.

Kreikan velkojen nopea ja hallittu uudelleenjärjestely saattaisi olla jopa markkinoiden kannalta parempi ratkaisu kuin ongelmien siirtäminen eteenpäin ja velkapotin hallitsematon kasvattaminen veronmaksajien kustannuksella. Samalla Kreikka pitäisi pakottaa valtionomaisuuden realisointiin osittaisen velkojen anteeksiannon vastapainona. Valtionyhtiöt voitaisiin ottaa EU:n hallintaan ja yksityistää, kun markkinatilanne normalisoituu.