Kreikan Suomelle lupaamat lainavakuudet ovat sisäpoliittista näytelmää. Vakuuksien merkitys on mitätön verrattuna riskeihin, joita Suomi on jo ottanut Euroopan keskuspankin jakamien lainojen ja sijoitusten kautta.

Suomen ja Kreikan välinen vakuusjärjestely on taloudelliselta merkitykseltään puhtaan kosmeettinen. Kreikka palauttaa osan Suomen lainaosuudesta valtiovarainministeriölle vakuustalletuksena, jonka tuotto jää Suomelle, jos alkuperäinen velka jää maksamatta. Vakuustalletus pitää sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti, eli tuottoa kertyy korkeintaan muutama prosentti vuodessa.

Kun inflaatio otetaan huomioon ja haetaan vertailukohtaa työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan tuotoista, lainasumman kertymiseen voi helposti mennä 50 vuotta. Joidenkin kymmenien miljoonien eurojen sijoitustuotoista on käyty viikkoja kestävää vääntöä. Samaan aikaan EKP syytää miljardeja euroja sijoituksiin, joiden riskin kantaa viime kädessä myös suomalainen veronmaksaja. Siitä poliitikot eivät puhu mitään.

EKP on sijoittanut arviolta 150 miljardia euroa pääasiassa Euroopan kriisimaiden Kreikan, Irlannin, Portugalin, Italian ja Espanjan valtioiden velkakirjoihin. Lisäksi se on antanut vakuudellista luottoa eurooppalaisille pankeille noin 350 miljardia euroa. Yhteensä 500 miljardin euron riskistä Suomen osuus on EKP:n pääomavaimen mukaisesti 1,8 prosenttia eli yhdeksän miljardia euroa.

Eduskunnassa kiistellään muutamasta sadasta miljoonasta eurosta, kun samaan aikaan Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen päättää EKP:n neuvostossa ottaa miljardien eurojen riskejä suomalaisten puolesta. En ole ole nähnyt kenenkään poliitikon kysyvän näiden miljardien ja riskien perään.

Suomen Pankilla on riskipuskuria eli vararahastoa vain alle 1,5 miljardia euroa ja koko oma pääoma runsaat kaksi miljardia, joten EKP:n tappiot voivat pyyhkäistä Suomen Pankin pääomat hetkessä olemattomiin. Loput tappiot jäisivät veronmaksajien maksettaviksi.