Eurokriisiä pidetään uhkana, vaikka nyt jos koskaan olisi mahdollisuus nostaa Eurooppa takaisin maailman talousmahtien joukkoon.

Velkakriisi on paljastanut euroalueen ja koko Euroopan unionin heikkoudet. Velkaisimmat maat ovat samassa tilanteessa kuin Suomi vuonna 1990. Velkavetoinen talouden ylikuumeneminen johti vaihtotaseongelmiin, korkojen nousuun ja varallisuuskuplan puhkeamiseen. Suomi nousi lamasta julkisia menoja karsimalla ja veroja keventämällä. Markan reipas devalvointi auttoi vientiteollisuutta, mutta kaatoi valuuttavelan varassa eläneitä kotimarkkinayrityksiä ja lisäsi aluksi työttömyyttä.

Lama oli Suomelle mahdollisuus, joka osattiin kääntää kasvuksi. Yksityinen kulutus ja investoinnit lähtivät nousuun neljä vuotta kestäneen alamäen jälkeen vuonna 1994. Lama-ajan pääministeri Esko Aho muistutti hiljattain A-studiossa, että Kreikassa ja muissa kriisimaissa pitäisi nauttia samoja lääkkeitä kuin Suomessa hänen pääministerikaudellaan. Jos Kreikka eroaa eurosta, niin devalvaatio toteutuu varmasti. Se takaisi, että Kreikka jättäisi velkansa maksamatta.

Suomi olisi saattanut selvitä lamasta ilman devalvaatiota, jos ammattiliitot olisivat suostuneet alentamaan palkkoja. Näin on tehty esimerkiksi Latviassa ja Virossa.  Sitä yritetään Kreikassa, mutta siellä kriisi on monella tapaa syvempi kuin Suomessa lama-aikana. Siitä huolimatta kriisi on edelleen mahdollisuus.

Jos Kreikka kaikesta huolimatta päättää pysyä eurossa, sen on pystyttävä toteuttamaan rakenteellisia uudistuksia, joista toistaiseksi ei ole merkkejä juuri näkynyt. Kreikassa harmaa talous kukoistaa edelleen, sillä valtion verotulot ovat romahtaneet talouskasvua nopeammin.  Tilannetta pahentaa matkailutulojen hiipuminen turistien karttaessa mahdollisia levottomuuksia. Korruptiosta eroon pääseminen vaatii puolestaan tapakulttuurin muuttumista.

Yhä useammat sanovat, että antaa Kreikan selvitä omillaan ja omalla valuutallaan. Itsekin olin tätä mieltä vielä jokin aika sitten, mutta pelkään, että eurosta irtoaminen johtaisi Kreikan yhteiskunnan luhistumiseen, väkivaltaan ja mahdollisesti sotilasdiktatuuriin. Se puolestaan herättäisi uusia pelkoja muualla Euroopassa. Asia on nyt kreikkalaisten päätettävissä. Toivottavasti he ymmärtävät asian paremmin kuin populistijohtaja Alexis Tsipras.

Kreikalle kriisi on yhä mahdollisuus uudistaa verotusta, leikata julkisia menoja, kitkeä harmaata taloutta, vähentää korruptiota, saada valtionyhtiöt kannattamaan ja kääntää talous takaisin kasvu-uralle. Jos näistä muutoksista alkaisi näkyä merkkejä, se vahvistaisi uskoa myös muiden kriisimaiden ja koko Euroopan kykyyn uudistua.

Vanhojen rakenteita murtamalla  annettaisiin tilaa ”luovalle tuholle”, joka johtaisi yrittäjyyden ja innovaatioiden nousuun. Suomessa tämä tarkoittaisi erilaisten valtiontukien ja verovähennysten rajua leikkaamista sekä vallansiirtoa etujärjestöiltä työpaikoille. EU-tasolla yritystoimintaa kahlitsevasta sääntelyn ja kustannusten lisäämisestä pitäisi palata pikavauhtia sääntelyn purkamiseen.