Kohtuullinen korvaus

Johtajien palkinnalle lyödään rajoja Euroopassa. Suomessa ehdotetaan joustoa matalapalkka-aloille. Kuka osaa määritellä, millainen on kohtuullinen ja kannustava palkka?

Kohtuullisen hieno huvijahti lienee hankittu kohtuuttoman isolla rahalla.
Kohtuullisen hieno huvijahti lienee hankittu kohtuuttoman isolla rahalla.

Sveitsissä kansa haluaa antaa yhtiökokouksille eli yritysten omistajille vallan päättää johtajien palkinnasta. Tavoitteena on saada hillittömät palkanlisät kuriin. Yleinen mielipide kääntyi lopullisesti miljoonapalkkinoita vastaan, kun UBS-pankin ja lääkeyhtiö Novartiksen kohtuuttomina pidetyt palkintajärjestelmät tulivat julkisuuteen.

Pankkiirien bonuksia on arvosteltu erityisesti finanssikriisin jälkeen, koska niitä pidetään yhtenä syynä rahoitusjärjestelmän ongelmiin. Isot palkkiot ovat houkutelleet seurauksista piittaamattomaan riskinottoon. Pikavoitot on rahastettu nopeasti palkanlisinä, mutta tappioista vastuu on siirretty veronmaksajille. EU-viranomaiset haluavat pitää bonukset kohtuuden rajoissa. Palkanlisiä voisi maksaa korkeintaan kaksi kertaa peruspalkan verran, kun nykyisellään bonuksilla ei ole mitään rajaa.

Kuten Sveitsissä, myös EU-ehdotuksessa valtaa johtajien palkinnasta halutaan siirtää yhtiön hallitukselta osakkeenomistajille, joiden olisi alun perin pitänyt olla kiinnostuneita, mistä ja miten johtajia palkitaan. Yhtiökokouksissa optio- ja muut kannustinjärjestelmät hyväksytään yleensä nuijan kopautuksella.

Jos parhaiten tienaavat johtajat onnistuvat tuhoamaan eniten omistaja-arvoa, niin silloin palkintajärjestelmässä on jotain pahasti pielessä. Omistajien pitäisi olla silloin hereillä ja vaihtaa vähintään palkinnasta päättävä hallitus, joka ei ole ymmärtänyt erottaa toimitusjohtajaa ajoissa. Pörssistä löytyy useita toimitusjohtajia, jotka ovat onnistuneet viemään osakkeenomistajilta miljardeja euroja ja nostamaan samaan aikaan kovinta palkkaa Suomessa.

Johtajapalkkoihin
oma ”raamisopimus”

Valta osakeyhtiössä kuuluu omistajille, mutta pitääkö palkoista päättää yhtiökokouksessa? Jos palkoista ruvetaan sopimaan huutoäänestyksellä, niin yhtiökokouksista tuskin tulee loppua. Sen sijaan bonuksia ja muita kannustimia rajoittavan ”raamisopimuksen” tuominen yhtiökokoukseen voisi olla paikallaan. Joka tapauksessa palkat ja palkkiot pitää saada täysin läpinäkyviksi, jotta jokainen osakkeenomistaja ymmärtää mistä johtajaa palkitaan, jos palkitaan tai jos hänet erotetaan. Pelkkä satunnainen pörssikurssin heilahtelu ei siihen riitä. Sama avoimuuden periaate pitäisi ulottaa kaikkiin julkisen puolen johtotehtäviin.

Vaikeampi asia on sopia kohtuullisesta korvauksesta. Ylimmän johdon palkkoja perustellaan yleensä kansainvälisellä kilpailulla. Rohkenen epäillä, että Suomesta ei löydy montaa johtajaa, joka kelpaisi kansainvälisen suuryrityksen ykkösmieheksi. Ulkomailtakaan ei ole liiemmin tunkua Suomeen, vaikka palkat olisivat kansainvälistä tasoa. Kukaan ei oikeasti tarvitse kymmenen tai sadan miljoonan bonuksia. Rahasta on vain tullut peliväline kisaan, jossa vertaillaan kenellä on isoin.

Jättikorvaukset voivat olla perusteltuja, jos johtajat pystyvät yksiselitteisesti omilla saavutuksillaan kasvattamaan yrityksen arvoa kilpailijoihin verrattuna. Osakkeenomistajana voin hyväksyä muutaman miljoonan bonuksen toimitusjohtajalle, jonka ansiosta yrityksen arvo on noussut ilman kirjanpitokikkailua tai muita silmänkääntötemppuja miljardilla. Pankeissa tilanne on mutkikkaampi, koska valtio takaa viime kädessä niiden riskinottoa. Molempiin pätee vanha sanonta, kohtuus kaikessa.

Pelko eurooppalaisten johtajien pakenemisesta palkkoja rajoittamattomiin aasialaisiin tai amerikkalaisiin yrityksiin lienee aiheeton. Palkka ei ole ainoa kannustin, mutta tarkka rajanveto tehdään aina tunteella ja vertaamalla muihin.

Kohtuullisen
matala palkka

Mikä on kohtuus palkkahaitarin toisessa päässä? Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen julkaisivat hiljattain raportin ”Lisää matalapalkkatyötä”. Siinä etsitään keinoja työllisyyden parantamiseen. Yhtenä keinona ehdotetaan palkkahaitarin alapään alentamista. Pienipalkkaisille alle 25-vutiaille pitäisi maksaa 20 prosenttia alle työehtosopimusten tason, mutta samalla verotusta alennettaisiin ja sosiaaliturvaa muutettaisiin nykyistä kannustavammaksi. Kannattaa lukea, kuten Teija Sutinen Helsingin Sanomissa kehottaa.

Raportissa luetellaan useita keinoja, joilla työllisyysastetta saataisiin nostettua. Nykyisellään Suomessa matalapalkka-aloille ei saada tarpeeksi työntekijöitä, koska työn vastaanottaminen ajaa varsinkin nuoria tuloloukkuun. Toisin sanoen työn vastaanottaminen alentaa työttömyyskorvausta, toimeentulotukea tai muita sosiaalietuuksia niin paljon, ettei palkkatyö houkuta.

Raportti osoittaa, että koko järjestelmää kannattaisi kehittää perustulon suuntaan. Silloin kaikille taattaisiin matala veroton kuukausikorvaus, jonka päälle voisi ansaita vapaasti mitä tahansa menettämättä perustuloa. Veroa alettaisiin periä vasta, kun tietty raja ylittyisi. Samaan aikaan muut tuet ja avustukset perattaisiin minimiin, koska muuten järjestelmän rahoittaminen maksaisi aivan liikaa.

Mikä sitten olisi kohtuullinen perustulo? Vastaus on yhtä vaikea löytää kuin johtajien kohtuuttomuuden määrittelyssä. Joku tyytyy 1 500 euroon, toiselle ei 1,5 miljoonaa ole mitään. Rahan merkitys kannustimena on suurimmillaan silloin, kun palkka on pieni. Mitä suurempi palkka, sitä vähemmän raha merkitsee.

Mainokset