Suomalaiseen muotoiluvienti saa uutta virtaa, kun Tetrimäki vie Saarisen ja Blomstedtin maailmalle.

Suomalaiset tuntevat Eliel Saarisen lähinnä Helsingin rautatieasemasta ja Kirkkonummen Hvitträskistä. Hänen poikansa Eero puolestaan tuli kuuluisaksi amerikkalaisena arkkitehtina ja huonekalusuunnittelijana.  Eeron tytär Susan Saarinen vaalii isänsä ja isoisänsä perintöä. Hän on koulutukseltaan maisema-arkkitehti ja valvoo Saarisen perikunnan maailmanlaajuisia tekijänoikeuksia. Susan oli viisivuotias, kun Eliel Saarinen kuoli Michiganissa Yhdysvalloissa vuonna 1950.

”Muistan, kun istuimme yhdessä illallisilla ja kaikki puhuivat muotoilusta, suunnittelusta ja arkkitehtuurista. Kuvittelin, että sellaista se on muissakin perheissä.  Elielistä on jäänyt mieleen, että hänellä oli aina pilkettä silmäkulmassa. Meitä lapsia hän kutsui tahallaan toistemme nimillä, mikä meitä aina jaksoi naurattaa”, Susan Saarinen kertoi varhaisista muistoistaan, kun hän vieraili Vehmersalmen Tetrimäellä Kuopiossa.

Miksi Tetrimäellä? Tetrimäen puusepäntehdas on ainutlaatuinen paikka maailmassa. Vain sillä on oikeudet valmistaa Eliel Saarisen suunnittelemia huonekaluja. Tänä vuonna valikoima täydentyy Eero Saarisella. Lisäksi Tetrimäki Oy valmistaa Pauli E. Blomstedtin ajattomia funkkiskalusteita.

Eliel Saarisen suunnittelemia huonekaluja on valmistettu Tetrimäellä jo 25 vuotta, mutta vain tilaustyönä. Susan tutustui suomalaiseen arkkitehtuuriin ja muotoiluun lähemmin opiskellessaan vuonna 1995 Otaniemessä.

Käsityön arvo
näkyy hinnassa

Kansainvälisillä messuilla puun ja käsityön arvostus on viime vuosina noussut. Suurimmat esteen puutyön laajalle läpimurrolle ovat osaavien tekijöiden puute ja käsityön kova hinta. Tetrimäellä koulutetaan uusia puuseppiä, mutta tuotanto on muutaman mestarinpuusepän varassa.

Suuren ruokailupöydän valmistamiseen kuluu 200 työtuntia. Pöydän pinta hiotaan ja lakataan kymmeneen kertaan. Sitä ennen on tehty kymmeniä tunteja millintarkkoja intersiatöitä eli koristeupotuksia, joissa eri puulajeja yhdistellään toisiinsa saumattomasti. Kokonainen ruokailuryhmä saattaa maksaa keskikokoisen perheauton verran.

”Kauneus ja tinkimätön laatu olivat aina Elielin lähtökohdat, kun hän suunnitteli rakennuksia ja sisustuskokonaisuuksia. Ehkä se johtuu isoäidistäni Lojasta, joka halusi kaiken näyttävän aina täydelliseltä. Hän ei antanut Elielin edes tehdä tulta takkaan, ettei tämä sotkisi paikkoja”, Susan Saarinen virnisträä.

Tetrimäki Oy:n toimitusjohtaja Petri Pajumäki uskoo laatuhuonekalujen kysynnän kasvavan tasaisesti. Tähän asti suurin osa valmistuksesta on mennyt tilaustyönä lähinnä yritysten julkisiin tiloihin ja suurlähetystöihin, jotka haluavat näyttää maailmalle hienoa suomalaista muotoilua ja käsityötä.

”Saarisen kulttuuriperintö ja korkealuokkainen käsityö ovat löytämässä tiensä myös yksityiskoteihin. Tämä pöytä on pian lähdössä Teksasiin”, Petri Pajumäki kertoo viimeistelyä odottavan 12 hengelle suunnitellun valtavan ruokailupöydän äärellä.

”Olemme sopineet Saarisen perikunnan kanssa, että voimme jatkaa huonekalujen valmistusta Suomessa yksinoikeudella niin kauan kuin tekijänoikeudet ovat voimassa. Eero Saarisen osalta teemme merkittävän julkistuksen myöhemmin tänä vuonna”, Pajumäki lisää.

Työt veivät
Saarisen Yhdysvaltoihin

Eliel Saarisen huonekalut syntyivät mestarin kynästä 1900-luvun alkupuolella. Vuosisadan kaksi ensimmäistä vuosikymmentä hän vietti Suomessa ja asui Hviträskissä, joka tuli tutuksi monille sen ajan taitelijoille ja älyköille. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ja Jean Sibelius olivat Hviträskin vakiovieraita. Vuonna 1923 Saarinen muutti Yhdysvaltoihin ja sai suunniteltavakseen Cranbrookin taideakatemian koko kampuksen.

Saarisen muutto Yhdysvaltoihin johtui monesta syystä. Voitto Chicago Tribune -lehden uuden toimitalon suunnittelukilpailussa toi amerikkalaisia tilaustöitä. Suomessa elämä oli 1920-luvulla niukkaa. Lisäksi Saarisen isä sekä hänen pitkäaikainen tukijansa Julius Tallberg kuolivat vuonna 1920, mikä osaltaan helpotti irtaantumista Suomesta.

Cranbrookista tunnetaan parhaiten Saarisen itselleen suunnittelema dekaanin virka-asunto ”Saarinen House”. Sen sisustuskokonaisuus käsitti huonekalujen lisäksi matot, valaisimet, tekstiilit ja pientavarat kuten kynttilänjalat.  Tetrimäellä valmistettava kalustemallisto on peräisin juuri Saarisen talosta.

”Eliel ajatteli aina kokonaisuuksia. Hän saattoi piirtää ensin rakennuksen, mutta näki jo mielessään millaisen sisustuksen se pitäisi sisällään. Yksityiskohdat olivat hänelle erittäin tärkeitä. Loja Saarinen suunnitteli ja neuloi mattoja”, Susan Saarinen kertoo äidinkielellään englanniksi. Suomea hän ei osaa.

Saarisen perintö
jatkui sattuman kautta

Saarisen kalusteiden valmistamisen Suomessa aloitti Tetrimäelle kotiutunut ja Saarisen valmistusoikeudet hankkinut saksalainen puuseppä Lutz Reinhardt, joka kuoli yllättäen sydänkohtaukseen. Hän oli tullut nuorena Vehmersalmelle kristillisen yhdistyksen ylläpitämälle kesäleirille, ja ihastui paikkaan niin paljon, että palasi takaisin. Reinhardtin kuoleman jälkeen ”kauneuden tehdasta” uhkasi sulkeminen, koska jatkajaa ei ollut. Petri Pajumäki kuuli Tetrimäen vaikeuksista ja päätti ostaa kuolinpesältä liiketoiminnan itselleen.

”Isäni ja isoisäni olivat puuseppiä, joten ilmeisesti veri veti tähän mukaan. Tunsin huonekalumuotoilua myös sitä kautta, että olin ollut Artekilla myyntipäällikkönä. On hienoa, että Saarisen perhe on vakavissaan tukemassa perinteen jatkumista”, Pajumäki kertoo.

”En osannut edes kuvitella, millainen aarre tänne keskelle maaseutua on piilotettu. On hienoa nähdä, kuinka perinteitä edelleen kunnioitetaan. Uskon, että käsityölle löytyy aina ostajia. Parhaat materiaalit, laatu ja kauneus tekevät huonekaluista taideteoksia, jotka kestävät vuosikymmeniä”, Susan Saarinen hämmästelee savolaisten puuseppien työn jälkeä.

PS. Olen rakentamassa Tetrimäen menestystä tuoreena osakkaana ja hallituksen jäsenenä.

Linkkien kautta pääset tutustumaan Tetrimäen tuotteisiin: Saarinen Collection ja Blomstedtin Post Deco Collection.