Valtion omistajapolitiikka hiertää jokaista hallitusta. Valtion irtautuminen Solidiumista ja sen listaaminen pörssiin selkiyttäisi tilannetta.

Pitääkö valtion tiukentaa vai höllentää otettaan valtionyhtiöistä? Hallitukset peräjälkeen ovat kiistelleet tästä kysymyksestä. Perinteisesti oikeisto on kannattanut markkinaehtoista omistajapolitiikkaa eli valtion on haluttu vaikuttavan osittain omistaviensa yhtiöiden toimintaan vain osakeyhtiölain mukaisesti eli yhtiökokousten kautta.

Vasemmistolla on kautta aikain ollut halu pitää valtionyhtiöt tiukasti hallituksen ohjauksessa. Sosialidemokraattinen työministeri Lauri Ihalainen kaipaa valtion omistajapolitiikkaan ryhtiliikettä ja olisi valmis pohtimaan poliitikoista koostuvien hallintoneuvostojen palauttamista valtionyhtiöihin.

Vasemmistoliittolainen vapaa-ajan ministeri  Paavo Arhinmäki purkaisi valtion omistajayhtiö Solidiumin ja antaisi enemmän päätösvaltaa poliitikoille.  Samansuuntaisia vihjeitä on esittänyt omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto. EU-ministeri Alexander Stubb on täysin päinvastaista mieltä. Hän haluaa poliitikkojen pitävän näppinsä irti Solidiumista. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Ala-Pietilä sanoo Solidiumin toimivan täysin ohjeistuksen mukaan.

Kiistat omistajaohjauksesta pulpahtavat pintaan aina vaikeina aikoina. Pohjimmiltaan kyse on talouspolitiikan aatepohjasta. Vasemmistossa uskotaan yhä jossain määrin valtion kaikkivoipaisuuteen talouselämän ohjaajana, kun oikeisto pitää markkinoita parhaana konsulttina.

Sosialidemokraattien suhtautuminen valtionyhtiöihin muuttui ensimmäistä kertaa Harri Holkerin sinipunahallituksen aikana, jolloin Outokumpu ja Valmet vietiin pörssiin. Pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa pohti jo 1970-luvulla valtionyhtiöiden suhdetta markkinaehtoisesti toimivaan teollisuuteen.

Sorsa oli itse innokas luomaan uusia valtionyhtiöitä kuten Valcon, Televan ja Valvillan, mutta teki terävän havainnon, että yhteiskunnan hallussa olevan tuotannon suurin ongelma oli taloudellisen ja tuotannollisen innovaatiokyvyn heikkous.

”Tämän hetken kokemuksen valossa näyttääkin siltä, että taloudellisen toiminnan täydellinen kollektivisointi johtaa byrokraattisuuteen ja tukahduttaa yksilöiden taloudellista aloitteellisuutta siinä määrin, että kokonaisuuden kehityskyky tästä vakavasti kärsii. Taloudellisen kansanvallan kannattajalle tämä merkitsee vakavaa periaatteen ja käytännön ristiriitaa”, Sorsa pohti.

SDP:n oli Sorsan silloisen kannan mukaan pyrittävä saamaan yhteiskunnan haltuun ja ohjaukseen vain ne talouselämän alat, jotka ratkaisevasti vaikuttavat kansakunnan talouselämän kehitykseen, kuten perusteollisuuden suurtuotantolaitokset.

Ehkä niidenkin kohdalla kannattaa edelleen miettiä vakavasti taloudellista ja tuotannollista innovaatiokykyä. Halutaanko sitä välttämättä heikentää poliittisella ohjauksella? Paras keino olisi listata Solidium pörssiin kokonaan poliittisen ohjauksen ulkopuolelle, jolloin useamman yhtiön omistajaohjaukseen pääsisi koko kansa yhden yhtiön osakkeita omistamalla.