Euron syyttäminen Suomen ongelmista on henkistä laiskuutta. Velkaantuminen on itse aiheutettua.

Jopa taloustieteen ylimmillä älyllisillä portailla väitetään , että Ruotsi menestyy Suomea paremmin, koska se ei liittynyt euroalueeseen.

Pieni katsaus tilastoihin ei näyttäisi tukevan tätä väitettä. Suomen vienti on itse asiassa kehittynyt jopa Ruotsia paremmin vuoden 2009 romahduksen jälkeen.

Euro on heikentynyt viime vuodet tasaisesti kruunuun verrattuna ja antanut näin suomalaisille yrityksille suhteellista etua ruotsalaisiin kilpailijoihin verrattuna. Dollariin verrattuna euro on vahvistunut, mutta kruunu on vahvistunut vielä enemmän. Suomen heikkous suhteessa Ruotsiin löytyy siis muualta kuin eurosta.

Viime aikoina syitä vientivaikeuksiin on etsitty työn hinnasta. Sammon ja UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin mielestä Suomi hinnoittelee itsensä ulos maailmanmarkkinoilta, koska työ maksaa liikaa. Ruotsiin verrattuna arvio pitää paikkansa, sillä työkustannukset Suomessa ovat nousseet selvästi läntistä naapuria nopeammin.

Työn teettäminen Suomessa on kallistunut selvästi naapuria nopeammin hitaan talouskasvun aikana. Palkankorotukset ja veronkiristykset ovat nakertaneet yritysten kilpailukykyä. Verotus on Suomessa pahentanut velkaantumisvauhtia, kun Ruotsissa tilanne on päinvastainen. Siellä verokevennyksillä ja sääntelyn purkamisella on pystytty pitämään kustannuskehitys ja velkaantuminen hallinnassa.

Suomessa veroaste on vuosikymmenet ollut Ruotsia alhaisempi, mutta tilanne on muuttunut. Ruotsin kokonaisverotus on keventynyt finanssikriisin jälkeen, kun Suomessa politiikka vie vastakkaiseen suuntaan. Menoleikkausten sijaan hallitus kiristää verotusta.

Suurin muutos Ruotsin verotuksessa on tapahtunut palkkatulojen ja myyntivoittojen verotuksessa. Näiden verojen osuus suhteessa kansantuotteeseen on pudonnut Ruotsissa puoleen vuoden 1989 tilanteesta ja Suomen verottaja on tässä suhteessa jo selvästi Ruotsia ankarampi.

Toisin kuin Suomessa, Ruotsi ei lähtenyt kasvattamaan julkisia menoja 1990-luvun pankkikriisin jälkeen entiseen tahtiin. Sen sijaan siellä havaittiin, että syömävelan ottaminen johtaa väistämättä ongelmiin, vaikka talouskasvu pysyisi siedettävällä tasolla.

Suomessa puhutaan talouskurista, vaikka hallitus ei ole käytännössä tehnyt mitään sellaisia menoleikkauksia, jotka tuntuisivat kaikkien kansalaisten elämässä tai elintasossa. Kuntien ja valtion menot ovat jatkaneet koko ajan kasvuaan ja velkaa otetaan lisää.

Ruotsissa herättiin todellisuuteen jo 1980-luvulla, jolloin valtionvelan korkoihin hupeni pahimmillaan kolmannes verotuloista. Silloin ymmärrettiin, että paras tie terveeseen talouteen kulkee tehokkaasti toimivan markkinatalouden, alhaisemman verotuksen ja liiallisen sääntelyn purkamisen kautta. Suomessa on nykyisen hallituksen aikana kuljettu täysin päinvastaiseen suuntaan.