Mitä Usain Bolt mahtaisi ajatella, jos olympiafinaalissa juoksijat määrättäisiin ylittämään maaliviiva samaan aikaan?

Tuloerokeskustelu on maailmalla muotia. Tuloeroja halutaan kaventaa, mutta niiden todellisista syistä ja seurauksista tiedetään yllättävän vähän. Liberaalin talousnäkemyksen mukaan riittää, kun ihmiset pääsevät liikkeelle yhtäläisistä lähtökohdista, maaliin jokainen tulee kykyjensä mukaan. Vasemmisto hellii ajatusta, että nopeimpien pitäisi jäädä odottamaan hitaampia. Vauhti otetaan pois siirtämällä tuloja varakkailta varattomille.

Tulonsiirroilla tasataan tulonjakoa ja luodaan hyvinvointia, mikä tuntuu oikeudenmukaiselta. Mutta verorasituksen noustessa jossain tulee vastaan raja, jonka jälkeen nopeimpia ei juokseminen kiinnosta. Jos kaikki tulevat maaliin samaan aikaan, mitä hyötyä on enää harjoitella?

Viime aikoina mediassa on kohistu Thomas Pikettyn kirjasta Capital in the Twenty-First Century. Etenkin vasemmistoliberaalit tuloerokriitikot ovat ylistäneet kirjaa, joka pyrkii todistamaan kuinka varallisuus kasvaa ja keskittyy kiihtyvällä tahdilla talouskasvua nopeammin. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, kuten vanhaa virttä veisataan. Toiset ovat kirjan arvioinissaan kriittisempiä.

Markkinatalouden uhkakuviin keskittyvä Piketty maalaa valtavan määrän tilastoja sisältävässä kirjassaan itsensä nurkkaan. Hän ei pysty ristiriidattomasti osoittamaan, mitä haittaa varallisuuden kasvusta ja keskittymisestä yhteiskunnalle lopulta on. Piketty näkee tulevaisuuden yrittäjät koroillaeläjinä, joiden varallisuus kasvaa, kun muut köyhtyvät. Vähemmän puhutaan siitä, millaista kysyntää, investointeja, kasvua ja työtä pääomilla luodaan tai millaisiin riskeihin varallisuus toisinaan katoaa. Tuloerojen kasvu on Pikettyn mukaan vuosisadan pahin ongelma, mutta miksi, se ei arvostelijoiden mielestä selviä.

Talous tarvitsee tuloeroja

Yhdysvalloissa ero huippurikkaiden ja kurjistuvan keskiluokan välillä herättää ymmärrettävää katkeruutta. Pörssipomojen kymmenien miljoonien dollarien palkkioita on vaikea kenenkään pitää oikeudenmukaisina. Kun amerikkalaisilta kysyttiin, millainen tulonjako olisi parempi: tasaisempi Ruotsin-malli vai epätasaisempi amerikkalainen, kansa valitsi ruotsalaisen. Tutkimuksessa käsiteltiin vain tulonjakoa, koska varallisuuden keskittymisessä Yhdysvallat ja Ruotsi ovat lähempänä toisiaan. Yhdysvalloissa rikkain 20 prosenttia omistaa 85 prosenttia varallisuudesta, Ruotsissa 73 prosenttia.

Tuloeroja tarvitaan, koska ne pitävät talouden pyörät pyörimässä, kun ihmiset pyrkivät alemmista tuloluokista askel askeleelta kohti parempia tuloja. Tuloerokeskustelussa unohtuu, että eri tuloluokat eivät ole staattisia, vaan ihmiset siirtyvät jatkuvasti luokasta toiseen. Tärkein tulonjakoon vaikuttava muuttuja on ikä.

Opiskelijat kuuluvat alimpiin tuloluokkiin kunnes siirtyvät työelämään. Monet keskituloiset puolestaan putoavat alempaan tuloluokkaan jäädessään eläkkeelle. Mitä enemmän yhteiskunnassa on opiskelijoita ja eläkeläisiä, sitä suuremmiksi tuloerot venähtävät. Se ei siis kerro rikkaiden rikastumisesta ja köyhien köyhtymisestä. Verotuksen kiristäminen ja tulonsiirtojen lisääminen eivät tasoita ikäluokkien välistä tulonjakoa, mutta vievät helposti juoksuhalut.

Michiganin yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että vain viisi prosenttia tuloiltaan alimpaan viidennekseen vuonna 1975 kuuluneista ihmisistä oli siellä vielä vuonna 1991. Peräti 29 prosenttia oli vuosien saatossa kiivennyt ylimpään tuloluokkaan, mikä kertoo jotain amerikkalaisen talouden dynamiikasta.

Minimipalkka ei aina auta työttömiä

Minimipalkasta haetaan helpotusta pienituloisten ahdinkoon ja tuloerojen tasoittamiseen. Saksa on ottamassa käyttöön lakisääteisen 8,50 euron minimituntipalkan.  Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama ajaa korotusta sikäläiseen minimipalkkaan.  Suomessa on selvitty ilman lakisääteistä minimipalkkaa, mutta alimmista palkoista määrätään yleissitovissa työehtosopimuksissa.

Minimipalkkavaatimuksia perustellaan heikoimpien oikeuksien turvaamisella, köyhyyden torjumisella ja palkkaerojen kaventamisella. Itse asiassa minipalkkauudistusten vaikutuksista on olemassa hyvin ristiriitaista tutkimustietoa. Toiset tutkijat  sanovat minimipalkan vähentävän köyhyyttä, toiset pitävät ajatusta  hölynpölynä, koska työn hinnan nostaminen vähentää matalapalkkaisen työn kysyntää ja kasvattaa työttömyyttä.

Suomessa SAK ehdotti pari vuotta sitten minimipalkaksi 1 800 euroa kuukaudessa. Minimipalkkavaatimusten takaa löytyy ehkä raadollisempia syitä kuin vähävaraisten auttaminen. Kun kynnyspalkkoja nostetaan, heikosti koulutetun ja liittoihin kuulumattoman työvoiman kysyntä vähenee, kun yritykset tehostavat toimintaansa. Se takaa paremmat työnsaantimahdollisuudet ammattiliittojen jäsenille ja lisää kiinnostusta liittyä liittoihin.