Talouspolitiikan perusteesit

Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi Heikki Koskenkylän talousteesit, jotka sopisivat talouspoliittiseksi ohjelmaksi.

Tuleeko tästä kirjasta perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma?
Tuleeko tästä kirjasta perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma?

Suomen talous ja talouspolitiikan linja on Suomen Pankista eläköityneen Heikki Koskenkylän kirjoittama analyysi talouden tilasta ja ohjelma, jolla Suomi saadaan uudelleen nousuun. Moni pitää Koskenkylää talouspolitiikan toisinajattelijana, mutta hänen tulkintansa Suomen tilasta on suora ja rehellinen.

Koskenkylä on yksi harvoista Suomen Pankin virkamiehistä, joka on aina uskaltanut sanoa, mitä ajattelee. Hän oli yksi harvoista, joka rohkeni olla eri mieltä myös pääjohtaja Erkki Liikasen kanssa. Satuin muutaman kerran itse todistamaan tätä paikan päällä. Koskenkylä uhattiin erottaa pankista jo 1990-luvun laman alkuvuosina, kun hän ehdotti lamalääkkeeksi palkkajoustoja ja lomien leikkaamista. Hän on yhä samaa mieltä.

”Olin ylipalkattu ja liian pitkistä lomista ja lyhyestä työajasta nauttinut virkamies, jollaisia nyt pitäisi vähentää”, Koskenkylä kertoi kirjansa julkistamistilaisuudessa.

Monet suhdanteet ja talouskriisit läpikäynyt Koskenkylä on varma, että Suomi ei kestä yli 600 000 julkisen alan työntekijän ja korkean veroasteen taakkaa. Julkisilta aloilta pitäisi vähentää 100 000 työpaikkaa ja veroastetta alentaa. Suomessa oli Pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste jo nousukaudella, mikä kertoo työmarkkinoiden tehottomuudesta.

Yksikkötyökustannukset ovat Suomessa kasvaneet eniten euromaista vuosina 2007-2012 ja julkisten alojen palkat ovat nousseet jo vuosia yksityistä teollisuutta ja palveluja nopeammin. Koskenkylän mielestä Suomen olisi aika siirtyä markkinatalouteen. Professori Matti Viréniä lainaten hän toteaa, että toisin kuin Itä-Euroopan maat, jotka ovat siirtymässä sosialismista markkinatalouteen, Suomi on menossa markkinataloudesta puolisosialistiseen talousjärjestelmään.

Koskenkylä ruoskii Suomea tehottomuudesta samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa uran tehnyt taloustieteen professori Bengt Holmström. Hänen mielestään Suomi on ylikoulutettujen alisuorittajien maa.  Koskenkylän teesien mukaan Suomessa on liian suuri julkinen sektori, liian korkea veroaste, liian jäykät työmarkkinat ja toimimattomat pääomamarkkinat, joita verotuksen sekava tilkkutäkki sotkee. Työsopimusten yleissitovuus ja kolmikanta eli keskusjärjestöjen ja hallituksen keskinäisriippuvuus pitäisi purkaa.

Koskenkylä listasi Ilta-Sanomille julkisen talouden tervehdyttämiseen sopivia keinoja, jotka sopisivat seuraavan hallituksen ohjelmaan. Ehkä osa niistä löytää tiensä perussuomalaisten talousohjelmaan, sillä kirjan alkusanoissa Suomen Perusta -ajatuspaja toivoo, että Koskenkylä herättää lukijat ymmärtämään taloutemme todellisen tilan. ”Kirja tarjoaa lisäksi tilanteen parantamiseksi ratkaisun eväitä, joita on hyvä punnita vakavasti”, esipuheessa todetaan.

Tässä Koskenkylän lista täydennettynä Talouden tulkin kommenteilla:

1. Kehitysapu puolitettava (noin 500 miljoonaa euroa)

Kannatetaan. Suora raha-apu ohjautuu liian usein aseisiin ja korruptioon. Kannattaisi panostaa asiantuntija-apuun.

2. Yle-veroa alennettava (aluksi 100 miljoonaa euroa)

Julkisen talouden säästöjen pitäisi koskea kattavasti koko julkista taloutta.

3. Puoluetuesta leikattava 30 prosenttia (noin 10 miljoonaa euroa)

Säästö se on pienikin säästö.

4. Kansanedustajien määrää leikattava 150 kansanedustajaan (vajaat 10 miljoonaa euroa)

Sata kansanedustajaa riittäisi näin pieneen maahan.

5. Julkisia avustuksia ja tukia järjestöille karsittava (ei arviota vaikutuksista)

Kaikki avustukset ja verohelpotukset pitäisi ottaa uudelleen harkittaviksi, koska niillä keinotellaan ja ne luovat tehottomuutta.

6. Vastikkeettomat yritystuet lopetettava (useita satoja miljoonia euroja)

Pääosa nykyisistä tukimuodoista on turhia. Ainoastaan nuorten yritysten innovaatioita ja maailmanmarkkinoille pääsemistä voi tukea, mutta tuet pitäisi periä takaisin heti, kun yritys menestyy.

7. Osa sosiaalituesta vastikkeelliseksi, kannustus- ja pakote-elementit mukaan (ainakin 500 miljoonaa euroa)

Täysin vastikkeettomat tuet eivät kannusta yrittämään. Vastikkeellisuus voisi ehkäistä myös syrjäytymistä, kun tuen saajat velvoitettaisiin sosiaaliseen kanssakäymiseen erilaisiin yhteisöihin.

8. Lapsilisiä karsittava (noin miljardi euroa)

Lapsilisät voisi maksaa vain niitä todella tarvitseville, jos pystyttäisiin luomaan järjestelmä, joka ei lisäisi byrokratiaa.

9. Verotukia karsittava (aluksi 5–10 miljardia euroa)

Verotuet vääristävät kilpailua ja luovat tehottomuutta rahoitusmarkkinoilla. Verotus on tehokas ohjauskeino, mutta toisen kannustaminen johtaa toisen syrjimiseen.

10. Ay-jäsenmaksun verovähennys pois (noin 200 miljoonaa euroa)

Miksi veronmaksajan pitää tukea ammattiliittoja verovaroilla? Kirkollisveron ja asuntolainojen korkovähennyksen voisi poistaa samalla. Kirkko voi kerätä tulonsa suoraan jäseniltään, eikä veronmaksajien kannata tukea asuntorakentajia ja vuokranantajia verotuksen kautta.

11. Kuntien ja valtion työsuhteet uudistettava (jopa miljardeja euroja)

Palkkojen tulisi joustaa huonoina aikoina alaspäin ja kuntien irtisanomissuojaa pitäisi lyhentää huomattavasti.

12. Maataloustukia karsittava (ei euromääräistä tavoitetta)

Maatalouden tuet on otettava karsintalistalle samaan aikaan muiden yritystukien kanssa.

Mainokset