Ensisijaisuus on toissijaista

Suomessa ihmetellään, ovatko valtion saatavat kriisirahastossa ensisijaisia vai samanarvoisia kuin muiden sijoittajien saatavat. Ensisijaisuus on toissijainen ongelma, sillä kriisin syyt ja ratkaisut löytyvät ihan muualta.

Alun perin oli virhe lähteä toteuttamaan sijoittajanvastuuta siten, että kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rinnalle nostettiin julkiset rahoittajat ensisijaisina velkojina. Poliittinen päätös karkotti yksityiset sijoittajat Espanjan valtionlainoista, korot nousivat ja riskit siirtyivät kokonaan veronmaksajille – eli ammattisijoittajilta harrastajille.

Koko keskustelu eurokriisin ratkaisemisesta on ajautumassa yhä kauemmas ongelmien ytimestä. Osmo Soininvaara tuo hyviä ja kannatettavia näkökohtia esiin eurokriisin ratkaisuun. Niistä kaikista voi olla pitkälti samaa mieltä.

Poliitikot kinastelevat juridiikasta ja yksittäisten lainasopimusten yksityiskohdista, mutta kriisin avaimet löytyvät pitkällä aikavälillä ennen kaikkea verotuksesta ja kilpailukyvystä. Jos Kreikka ja Espanja pistäisivät verojärjestelmänsä kuntoon ja parantaisivat tuottavuuttaan, menoaukkoja ei tarvitsisi paikata toisten veroilla.

EU, Euroopan keskuspankki ja IMF ovat lepsuilleet Kreikan kanssa jo toista vuotta liian pitkään. Maan veronkanto ontuu, harmaa talous kukoistaa eikä korruptiota ole tiettävästi pystytty vähentämään juuri nimeksikään. Samankaltaisia ongelmia näkyy Espanjassa. Kaiken avun ehtona pitäisi olla oman pesän puhdistaminen. Ilman näkyviä tuloksia apua ei pitäisi antaa.

Kreikka ja Espanja ovat koko 2000-luvun pitäneet veroasteensa valheellisen alhaisena. Maksamattomia veroja katetaan nyt velalla. Kreikan ja Espanjan kokonaisveroaste on OECD:n tilastojen mukaan peräti kymmenisen prosenttia alhaisempi kuin Suomessa ja viitisen prosenttia Saksaa matalampi.

Suomeen ja Saksaan verrattuna Kreikka ja Espanja ovat olleet euroalueella verotuksen vapaamatkustajia.

Henkilöverotuksessa ero kriisimaiden ja parhaan luottoluokituksen maiden välillä on vielä selvempi. Kansantalouden kokonaistuotantoon verrattuna Espanja ja Kreikka verottavat kansalaisiaan vain noin puolet siitä mitä Saksassa ja Suomessa.

Tuloverojen osuus kansantuotteesta on kriisimaissa vain muutaman prosentin luokkaa. Suomi ja Saksa keräävät siihen verrattuna lähes tuplaverot, mikä on hillinnyt julkista velkaantumista.

On selvää, että kriisin keskellä veroja ei voi kiristää kymmenellä prosenttiyksiköllä ilman, että talous romahtaisi kokonaan. Vähintä, mitä Kreikka ja Espanja voisivat tehdä, olisi ensin tehostaa veronkantoa ja parantaa talouden tuottavuutta.

Kilpailukykymittareilla molemmat maat sijoittuvat kehitysmaiden luokkaan. Näin suuria eroja talouksien välillä euro ei enää pitkään kestä.

Mainokset