Kokoomus on vajoamassa oppositioon ja punamulta tekemässä paluuta hallitukseen. Miksi vaaleja ei pidetty jo kesällä?

Alexander Stubbin kuherruskuukaudet pääministerinä ovat päättyneet. Arki on muuttunut ahdingoksi. Kaikki tämä oli nähtävissä jo ennen viime juhannusta, kun Stubb otti vastaan pääministerin tehtävät.

Kirjoitin silloin, että Stubbilla on kaksi vaihtoehtoa: haastaa SDP uudistuspolitiikalla tai jäädä konsensuksen ja kolmikannan panttivangiksi. Paras taktiikka olisi ollut iskeä pöytään talousohjelma, joka olisi johtanut uusiin vaaleihin. Se olisi palvellut parhaiten kansankuntaa.

Stubbin talouspoliittinen ohjelma löytyy hänen blogistaan. Yritystoimintaa kangistavan sääntelyn ja lupaviidakon perkaaminen ja yritysten perustamisen helpottaminen ovat kauniita ajatuksia. Käytännössä hallitus vaikeuttaa yrittämistä lisäämällä pikkutarkkaa sääntelyä ja valvontaa. Partureiden hinnastojen pistotarkastuksilla ja korttelibaarien kuittisulkeisilla Suomi tuskin nousee. Eikä se nouse ainakaan veroja korottamalla.

Hallitus on tehnyt kaiken päinvastoin, mitä pääministeri on lupaillut. Stubbilla olivat kaikki valtit käsissä pistää Suomessa alulle oikea rakennemuutos uusien vaalein kautta, mutta rohkeus petti, kun valta himotti. Urho Kekkosen sanoin puoluejohtajat pelkäävät ”aina ikäviä ratkaisuja, joista saa osakseen arvostelua”. Siitä syystä Kekkonen runnoi kasaan virkamieshallituksia.

Stubbilla on nyt suuri vaara jäädä historiaan miehenä, jolla oli suuret puheet ja pienet teot.