Väestöennusteet ovat karmivaa luettavaa. Suomi harmaantuu ja veronmaksajien määrä vähenee. Yhä harvempi elättää yhä useampaa.

Työvoiman ulkopuolella oleva väestö kasvaa ikääntyvien sukupolvien ansiosta nopeasti. Verovaroilla ylläpidetään eläkeläisten lisäksi yli puolta miljoonaa julkisen alan työpaikkaa ja maksetaan yli miljoonan nuoren päivähoito ja koulutus.

Veroilla kustannettavat palvelut ja eläkkeet paisuvat, mutta veronmaksajien määrä ei ilman maahanmuuton lisäämistä kasva. Terveydestä tai koulutuksesta ei kukaan halua tinkiä, mutta miten käy kun maksajat loppuvat? Tulojen ja menojen epäsuhta kärjistyy lähivuosikymmeninä, kun huoltosuhde heikkenee eli työvoiman ulkopuolella olevien määrä yhtä työllistä kohti kasvaa.

Maaseudulla yksi palkansaaja joutuu tulevaisuudessa elättämään useita muita, kun työikäisiä on vähemmän kuin työttömiä ja muita työvoiman ulkopuolella olevia. Kaupungeissa tilanne on hiukan lohdullisempi, mutta sielläkin maksajien määrä harvenee. Joistain julkisista palveluista on pakko luopua tai veroasteen nousu ajaa keskiluokan rikkaiden perässä ulkomaille.

Tilanne näyttää entistä synkemmältä, kun katsoo mitä tuottavuudelle on tapahtunut. Yhtä työtuntia kohti suomalaiset pystyvät tuottamaan entistä vähemmän verrattuna kovimpiin kilpailijoihin Saksaan ja Ruotsiin. Laittomat lakot heikentävät tuottavuutta, mutta niistä ei päästä eroon. Investoinnit Suomeen vähenevät ja kierre syvenee. Yritykset tekevät tulosta säästämällä.

Nyt kaivataan visionäärisiä poliitikkoja ja yritysjohtajia, jotka pystyvät luomaan strategioita, sitouttamaan ihmisiä ja toteuttamaan sitä, mitä lupaavat. Sellaista ei ole muutamaan vuoteen ollut näkyvissä.