Poliitikot suosivat keskusjohtoista taloussuunnittelua, kun vasemmisto oli voimissaan 1970-luvun alussa. Nyt samaa ajavat porvarit.

Tuleva pääministeri Juha Sipilä on entinen yrittäjä, mutta kaipaa Suomeen valtiojohtoista taloussuunnittelua. Siihen tähdätään työaikoja ja muita työelämän pelisääntöjä määrittävällä yhteiskuntasopimuksella.

Sosialidemokraatit ihannoivat 1970-luvun alussa sosialistista suunnitelmataloutta ja keskitettyä kansantalouden ohjailua. Sen seurauksena monet valtionyhtiöt kuten Valco, Valvilla ja Televa ajautuivat vararikkoon ja työttömyys paheni. Taloussuunnittelu väistyi 1980-luvulla markkinatalouden tieltä.

Tulevan hallituksen ja etujärjestöjen pyrkimys ohjata yritysten työaikoja ja palkkoja yhteiskuntasopimuksella on kaiku menneisyydestä. Miksi vanhat virheet pitäisi toistaa aina kerran kymmenessä vuodessa?

Nyt kaivattaisiin digitalouden kommandojoukkoja, jotka räjäyttäisivät vanhat työväen ja patruunojen linnakkeet pirstaleiksi. Joustavat työajat ja palkat sekä etätyö ovat arkipäivää lähes kaikissa asiantuntijayrityksissä. Asioiden internet muuttaa niin arkea kuin työelämää sellaista vauhtia, että sitä ei enää yhteiskuntasopimuksella hallita. Keskitetyn taloussuunnittelun sijasta tarvittaisiin lisää vapautta.

Luulin, että työnantajien tavoitteena on ajaa paikallista sopimista eli siirtää työajoista ja palkoista päättäminen yritystasolle. Nyt ollaan palaamassa vanhanaikaiseen suunnittelutalouteen. Ainoa syy siihen taitaa olla pelko. Kuka tarvitsisi työmarkkinajohtajia, jos työelämän ehdoista voitaisiin oikeasti sopia yrityksissä ja pelisääntöjen raameista säädettäisiin lailla?