Voi meitä hyväuskoisia!

Hairahdamme kuluttajina houkutuksiin. Ostamme mitä haluamme, emme sitä, mitä tarvitsemme. Hyväuskoisuus johtaa ongelmiin pienissä ja isoissa päätöksissä.

Lentokenttäyhtiö Finavia kärsi yli 30 miljoonan euron tappiot ostaessaan korkojohdannaisia, joita se ei tarvinnut. Danske Bank sai vain sopimuksen näyttämään houkuttelevalta.

Suomalaiset ostavat jatkuvasti osuuksia sijoitusrahastoista, joiden kulut ovat korkeat ja tuotot matalat. Pankkien sijoitusneuvojat saavat asiakkaansa haluamaan rahastoja, joita he eivät tarvitse. Edullinen indeksirahasto tai pörssinoteerattu rahasto-osuus olisi usein tuottavampi vaihtoehto.

Jokainen ruokakaupassa lasten kanssa käynyt tietää kuinka vaikeaa on ohittaa kassan viereen taaperon silmien korkeudelle asetettu makeishylly. Aikuisia houkutellaan tuoreen pullan tuoksulla leipäosastolla.

Taloustieteen nobelistit George Akerlof and Robert Shiller ovat kirjoittaneet kirjan Phishing for Phools: The Economics of Manipulation and Deception.    Heidän keskeinen sanomansa on, että markkinataloudessa hyväuskoisia hölmöjä huijataan.

Akerlof ja Shiller olettavat, että markkinat tarjoavat liikaa mahdollisuuksia käyttää kuluttajien heikkouksia hyväksi. Kirjoittajat peräänkuuluttavat tiukempaa valvontaa ja sääntelyä, mutta eivät pohdi riittävästi, mistä ihmisten sinisilmäisyys kumpuaa.

Edellisessä kirjassaan Animal Spirits samat kirjoittajat osoittivat kuinka huonosti talousteoriat ottavat huomioon ihmisten tunneperäisen käyttäytymisen ja sen vaikutuksen talouden kriiseihin. Tällä kertaa tunteet johtavat irrationaalisiin päätöksiin yksilötasolla, mutta syypäänä nähdään enemmän yritykset kuin asiakkaat.

He uskovat ongelmien syntyvän siitä, että myyjät manipuloivat ja pettävät tietämättömiä ostajia. Ostajan omaa vastuuta ei kirjassa juuri pohdita. Tyhmyyttä ei voi poistaa sääntelyllä, mutta tietoa voidaan vaatia antamaan lisää. Tunteen vallassa tehdyt ostopäätökset kaduttavat jälkikäteen, jos ne on tehty puutteellisen tiedon perusteella.

Nobelistit jostain syystä unohtavat markkinatalouden keskeisen periaatteen. Yritykset tuottavat tavaroita ja palveluita kuluttajien tarpeiden ja halujen mukaan. Osto- ja myynti perustuvat vapaaehtoiseen vaihdantaan. Kauppiaat eivät pahuuttaan tee tuotteistaan haluttavia tai tuo niitä helposti saataville. Ilman myyntiä ei olisi yrityksiä.

Loppuisiko asiakkaiden kalastelu epäilyttävillä keinoilla, jos tuotteita saisi ostaa vain valtion hyväksymistä myyntipisteistä viranomaisen valvonnan alla?

Uskon, että kuluttajansuojaa voi parantaa markkinoiden tehokkuutta ja kilpailuedellytyksiä lisäämällä. Se tarkoittaa, että reilua peliä pelaavat yritykset voittavat kilpailussa petolliset ja huonoja tuotteita ylihintaan myyvät yritykset. Jos näin ei käy, markkinoiden toiminnassa ja kuluttajien itsesuojeluvaistossa on jotain vikaa. Tietoa pitäisi olla riittävästi saatavilla. KVG.

Kannattaa pohtia, miksi Suomessa ruoka on Euroopan kalleinta, palvelut usein ylihinnoiteltuja ja laadultaan heikkoja, ja pankit tekevät taantumasta huolimatta miljardivoittoja vuosi toisensa jälkeen. Onko syynä yritysten petollisuus, vähäinen kilpailu vai me hyväuskoiset hölmöt? Ehkä kaikki ne yhdessä.

Mainokset