Suomen tulevaisuutta eivät ratkaise robotit ja automatiikka, vaan koululaiset. Siksi digitaalisuus on tuotava kaikilla tasoilla koulujen arkeen, rakentamisesta terveydenhuoltoon.

Suomen tulokset Pisa-vertailussa ovat laskussa, homekoulut uhkaavat koululaisten terveyttä, eikä kouluissa puututa lasten hyväksikäyttöepäilyihin. Suomen tulevaisuuden tekijät voivat huonosti, vaikka yhteiskunta on vauraampi kuin koskaan.

Kouluissa pelätään, että tilanne ei ainakaan parane, jos hallituksen suunnitelma kouluterveydenhuollon, psykologien ja kuraattoreiden siirtämisestä kunnista maakuntiin toteutuu. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan tiedossa ei ole yhtään asiantuntijatahoa, joka siirtoa kannattaisi.

Elämme keskellä teollista vallankumousta, mutta myrkyn silmästä on vaikea nähdä muutosta, joka näyttää nyt hitaalta, mutta tulee lopulta yllättäen.

Miltä koululaitos voisi näyttää, jos digitalisaatiosta otettaisiin kaikki hyöty irti?

1. Koulut rakennettaisiin siten, että luokkien sisäilman laatua ja muita olosuhteita pystyttäisiin seuraamaan ajantasaisesti jo ennen rakennuksen käyttöönottoa.
2. Jokaisella koululaisella olisi älyranneke välittämässä tietoa hänen jaksamisestaan ja terveydentilastaan, mikä helpottaisi varhaista puuttumista ongelmiin jo koulussa.
3. Ranneke parantaisi koulujen turvallisuutta, kun tiedettäisiin oppilaiden sijainti esimerkiksi tulipalon tai muun poikkeustilanteen sattuessa.

Digitalisaatio ja teollinen internet mahdollistavat erilaisia käytännön sovelluksia, jotka tulevat mullistamaan elämämme. Moni varmasti pelkää, että siirrymme kohti orwellilaista iso veli valvoo -järjestelmää, mutta se voidaan estää tekemällä koulujärjestelmistä niin suojattuja, etteivät esimerkiksi terveystiedot vuoda ulkopuolisille. Lohkoketjuteknologia tarjoaa tähän uusia mahdollisuuksia.

Uudet laitteet ja sovellukset parantavat sekä koululaisten hyvinvointia ja oppimistuloksia, jos ne vain osataan ottaa käyttöön. Tekniikka on jo täällä, mutta riittääkö tahtoa ja ymmärrystä?