Valtakunnanfilosofi Pekka Himasen Sininen kirja yllättää. Haihattelun ja pipertämisen sijasta kirja tarjoaa asiaa, jonka pohjalta jokaisen poliitikon ja virkamiehen pitäisi herätä todellisuuteen.

Sininen kirja on paljon ennakkokohua ja -kritiikkiä herättäneen tulevaisuusprojektin ensimmäinen vaihe. Itsekin suhtauduin hankkeeseen epäluuloisesti kahdesta syystä. Himasen edellinen Suomen pelastusohjelma tarjosi enemmän tyhjiä lauseita kuin todellisia toimenpide-ehdotuksia; uusi kaksivuotinen hanke ja sen 700 000 euron budjetti tipahtivat Himaselle pääministeri Jyrki Kataiselta ilman kilpailutusta.

Tällä kertaa Himanen yllättää positiivisesti. Sininen kirja sisältää selkeän reseptin hyvinvointivaltion säilyttämiselle. Himanen puhuu Suomen hyvinvointiyhteiskunnasta mallia 2.0. Kirja tarjoaa kymmenen teesiä, joilla Suomi saa tuottavuuden nousuun ja pystyy ratkaisemaan velkaantumisen ja väestön ikääntymisen aiheuttamat ongelmat.

Kymmenen  teesiä taloudesta

Himanen jakaa talousteesinsä seuraaviin kokonaisuuksiin:

1. Informaatioajan hyvinvointiyhteiskunta
2. Työhyvinvoinnin johtamis- ja työkulttuuri
3. Psyykkisen hyvinvoinnin lupaus eli hyvinvoivien osaajien ohjelma
4. Työn ja hyvinvoinnin sopimus: työllisyysasteen nostaminen lamatason noin 70 prosentista normaalille vähintään 75 prosentin tasolle.
5. Työn ja hyvinvoinnin sopimus: hyvinvointiyhteiskunnan eettisenä perustana olevan “puolet antaa ja puolet saada” -periaatteen palauttaminen eli työurien pidentäminen.
6. Globaali verkostoituminen eli irtikytkeytyminen Euroopan hitaasta kasvusta ja järjestelmällinen kytkeytyminen nousevien talouksien vientimarkkinoihin.
7. Internet-teknologian muille viennin lisäksi sen koko talouden läpikäyvä soveltaminen tuottavuuskasvuun.
8. Kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin sopimus, joka ohjaa tuottavuuskasvuun yhdistäen siihen vahvan turvan.
9. Edelläkävijyys ekologisesti kestävän talouskasvun luomisessa.
10. Kestävää kasvua tukeva verouudistus eli oikeudenmukainen, kannustava ja kestävä                          verotus.

Vastauksia peiliin katsomalla

Lähimmäksi arkea päästään elämäntapoihin ja työelämään liittyvissä kysymyksissä. Sininen kirja luettelee ongelmia, joihin jokainen työnantaja ja työntekijä voi löytää ratkaisuja pelkästään peiliin katsomalla.

• Joka viides suomalainen on ylipainoinen.
• Joka viidennellä suomalaisella on psyykkisen sairauden diagnoosi ja lähes joka toinen sairastuu johonkin psyykkiseen sairauteen elämänsä aikana.
• Mielenterveyssyistä on tullut johtava syy sairauspoissaoloihin ja varhaiseen eläkkeelle jäämiseen.

Mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen kustannukset ovat pelkästään menetettynä työnä lähes 10 miljardia euroa vuodessa. Sen päälle tulevat hoitokustannukset ja muut haitat, jolloin summa nousee jopa 25 miljardiin euroon eli puoleen valtion budjetista. Ensi vuonna valtio ottaa uutta velkaa yli seitsemän miljardia euroa.

Työhyvinvoinnin lisääminen ja sitä kautta työurien pidentäminen auttaisivat merkittävästi velkaantumisen hidastamisessa. Sininen kirja peräänkuuluttaa eettistä ajattelua, jossa ihmiset ajattelisivat puolet ajasta itseään ja puolet toisia eli eräänlaista 50–50-diiliä. Käytännössä se tarkoittaisi, että puolet elinajanodotteen mukaisesta eliniästä oltaisiin työssä.

Himanen ehdottaa eläkeiästä luopumista ja työuran sitomista 37,5 vuoden määräaikaan. Yhteiskunnan maksama eläke olisi ansaittu vasta, kun työvuodet olisivat täynnä. Kuinka ehdotus sopisi nykyiseen, monimutkaisuudeltaan ydinfysiikkaa muistuttavaan eläkejärjestelmään, se jää aktuaarien ihmeteltäväksi.

Himanen puuttuu moniin itsestään selviin ongelmiin, joista on puhuttu ja kirjoitettu vuositolkulla. Parasta kirjassa on, että epäkohdat on nyt koottu yksiin kansiin ja ratkaisuja on helpompi lähteä löytämään.

Valtion IT-ongelmat ovat kaikille tuttuja. Niissä suurimmat ongelmat ovat olleet vastuun puute, tehottomuus ja hidas eteneminen. Esimerkiksi kansallinen potilastietojärjestelmä ja sähköinen resepti kuuluivat jo vuoden 1994 kansallisen tietoyhteiskuntavisiota seuranneisiin ministeriöiden toimintastrategioihin, mutta ne eivät ole vieläkään käytössä.

Kuntauudistusta ja puolueohjelmaa    

Kirja sivuaa myös kuntauudistusta todetessaan, että vaikka mitään nykyistä tuottavampaa toimintamallia ei edes kehitettäisi, niin jos kunnat järjestäisivät hyvinvointipalvelut yhtä tehokkaasti kuin tehokkain kunta, tehokkuus nousisi 5–20 prosenttia ja säätöjä syntyisi automaattisesti.

Himasen arvion mukaan Suomeen voitaisiin luoda malli, jossa kaikki voittavat. Julkinen rahoittaja saa menojen säästönä 50 prosenttia saavutetusta tuottavuuskasvusta, työnantajayksikölle jää tuottavuuskasvusta 50  prosenttia, jonka voi panostaa  edelleen parempiin palveluihin ja työyhteisön kehittämiseen. Työntekijöille tulisi eri yksiköille jäävästä osuudesta 50 prosenttia tulospalkitsemisen sekä vapautuneen ajan yhdistelmänä.

Verotuksen uudistamisessa Himanen noudattaisi kokoomuksen linjaa: työn verotuksesta kohti kulutuksen, valmistuksen ja liikkumisen verotusta. Kokoomus saa kirjasta hyvän pohjan seuraavan periaateohjelman uudistamiselle, jos se pystyy irtautumaan nykyisen vasemmistohallituksen ”enemmän holhousta, lisää veroja, vähemmän vapautta” -linjasta.