Euroopan keskupankin päätös nostaa ohjauskorkoja kertoo hintapaineiden jatkumisesta. Keskuspankki pelkää, että ruuan ja öljyn hinnoissa nähty piikki poikii palkankorotuspaineita, vaikka talous kasvaa yhä hitaasti.

EKP:n seuraama yhdenmukaistetttu kuluttajahintaindeksi on ohittanut hintavakaustavoitteena pidetyn kahden prosentin rajan. Samaan aikaan raaka-aineiden hintavaihteluista puhdistettu pohjainflaatio on kivunnut kahden prosentin tuntumaan, mikä voi olla merkki niin sanottujen kerrannaisvaikutusten toteutumisesta.

Toisin sanoen polttoaineiden ja elintarvikkeiden hintojen nousu on alkanut tarttua muiden kulutushyödykkeiden hintoihin. Korkoja nostamalla EKP yrittää padota hintapaineiden purkautumista palkkavaatimuksiin, koska se lisäisi edelleen inflaatio-odotuksia.

EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet käytti tuttua sanontaa vakuuttaessaan, että EKP ”seuraa hyvin tarkasti” hintakehitystä, mikä tarkoittaa, että korot voivat nousta taas parin kolmen kuukauden kuluttua.

EKP:n keskeisin ohjauskorko on edelleen matala, vain 1,5 prosenttia, mutta velkaisten kotitalouksien kuukausimenoista se lohkaisee osan, kun markkinakorot edelleen nousevat. Tällä on sekä kulutuskysyntää että talouskasvua jarruttava vaikutus. EKP joutuu edelleen taiteilemaan rahapolitiikassa talouskasvun hyydyttämisen ja inflaation taltuttamisen välillä.

Pohjainflaatiopaineita
myös Yhdysvalloissa 

Yhdysvalloissa keskuspankki Fed on pitänyt toistaiseksi kiinni nollakorkolinjastaan, mutta lopetti rahan määrää lisäävän velkakirjojen ostoohjelmansa. Yhdysvalloissa pohjainflaatio on myös osoittanut kiihtymisen merkkejä, joten rahapolitiikan kiristäminen saattaa tulla pian ajankohtaiseksi.

Tosin Fedin toimenkuvaan kuuluu hintavakauden ohella työllisyydestä huolehtiminen, ja sillä rintamalla ei ole paljon edistystä tapahtunut. Lisäksi amerikkalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on 114 prosenttia, joten koronnostot iskevät suoraan kulutuskysyntään, mikä puolestaan heikentäisi työllisyyttä entisestään.

Ainoa positiivinen asia velkaantumisessa on, että se on pudonnut taantuman aikana vuoden 2007 ennätystasolta, joka oli 130 prosenttia. Samaan aikaan julkinen velka on kasvanut ja USA:n tilannetta on jo verrattu Kreikkaan.

Talousnobelisti Paul Krugman protestoi omassa blogissaan tätä näkemystä vastaan ja esitti todisteena IMF:n kuvaajan USA:n ja Kreikan julkisen velan ennakoidusta kehityksestä.