Virittelin Arvopaperi-lehden kolumnissani keskustelua eläkesäästämisestä ja arvioin eläkeyhtiöiden muutaman prosentin reaalituottoja kehnoiksi. Vaatimattomien tulosten johdosta haluaisin itse sijoittaa edes osan omista eläkevaroistani sen sijaan, että annan ne pakon edessä Varmalle, Ilmariselle tai muille kasvottomille sijoittajille.

Eläkevakuutusyhtiöiden edustajat vastasivat kolumniini ja totesivat, että olen sekoittanut nimellisen ja reaalisen tuoton. Lisäksi en ymmärrä, mikä ero on tuottotavoitteella ja tuotto-oletuksella. Terminologisesta saivartelusta huolimatta tosiasia on, että eläkevarat tuottavat kehnosti.

Toivon, että keskustelu eläkkeidemme tulevaisuudesta jatkuu. Pyydän Työeläkevakuuttajien liitolta ja sen jäsenyhtiöiltä vastausta vielä seuraaviin kysymyksiin:

1. Miksi työntekijät pakotetaan antamaan lakisääteiset eläkesäästöt sijoitettaviksi yhtiöille, jotka eivät pysty hankkimaan niille kunnon tuottoa?

2. Mikä osuus eläkevaroista jaetaan vuosittain asiakashyvityksinä takaisin yrityksille? Miten se kartuttaa eläkerahastoja?

3. Kuinka paljon eläkevarojamme käytetään vuosittain työkyvyn ylläpitämiseen tähtääviin tempauksiin, joissa keskeisiä teemoja ovat yleensä rääkkääminen ja ryyppääminen? Kuinka paljon tyky-rahojen jakaminen säästää eläkkeissä? Paljonko rahaa kuluu tyky-markkinointiin?

4. Miksi työeläkevakuuttajien sijoituksille ei ole asetettu selkeää tuottotavoitetta, vaan ammattislangilla puhutaan vain neljän prosentin reaalisesta tuotto-oletuksesta?

5. Miten sijoittajanvastuu toteutuu eläkevakuutusyhtiöissä? Jos reaalista tuotto-oletusta ei saavuteta, niin vaihtuuko johto? (Ei tietenkään, elämaksut ja johtajien palkkiot vain nousevat…)

Vastausaikaa on heinäkuun loppuun.