Kiinalaiset ehtivät ensin

Kiinalainen luottoluokittaja Dagong alensi Yhdysvaltain valtionlainojen luokitusta jo viime syksynä. Kiinalaisten mukaan amerikkalaisille lainoille ei voinut antaa edes Irlantia parempaa arvosanaa.

Yhdysvaltain velkaongelmat ja Standard & Poors´n julkistama luokituksen alennus palautti mieleen marraskuussa 2010 Arvopaperi-lehteen kirjoittamani kolumnin:

Kiinassa tehdään kaikkea, nyt myös luottoluokituksia. Kiinalaiset ovat saaneet tarpeekseen amerikkalaisten ylivallasta ja perustaneet oman kansainvälisiä luottoluokituksia jakavan yhtiön. Dagong Global Credit Rating aloitti toimintansa räväkästi ja pudotti Yhdysvaltain valtionlainat Irlantia kehnompaan riskiluokkaan.

Yhdysvaltain keskuspankin Fedin  setelirahoituksesta huolimatta amerikkalaiset Fitch, Moody’s ja Standard & Poor’s pitävät jenkkilainat edelleen parhaassa kolmen A:n luokassa. Kotipesä vaikuttaa kummankin puolen arvioihin, mutta Dagongin näkemyksessä on aistittavissa poliittisen kauppasodan enteitä.

Valuuttasota on jo käynnissä.  Fed painaa uutta rahaa markkinoille ja dollaria alas. Kiina pitää kiinni juanin arvosta, eikä taivu länsimaiden painostukseen valuuttansa arvon nostamisesta. Aasian muissa talouksissa pelätään uutta varallisuuskuplaa, kun pääomia virtaa alueelle velkaisesta lännestä. Maailmantalouden tasapainottomuus johti finanssikriisiin, mutta oireet hoidettiin tautia parantamatta.

Luottoluokittaja Dagongin mukaan Yhdysvaltain kyky selviytyä veloistaan on heikentynyt ja maan hallituksen velanhoitohalukkuus on suorastaan romahtanut. ”Vakavat heikkoudet Yhdysvaltain talouskehityksessä ja taloushallinnossa johtavat pitkäaikaiseen lamaan ja heikentävät perusteellisesti talouden vakautta. Rahapolitiikan keventäminen jatkaa edelleen dollarin heikkenemistä sekä luottokriisin pitkittymistä ja syvenemistä”, Dagongin lausunnossa sanotaan.

Kiinalaiset ovat syystäkin huolissaan. Sillä on hallussaan arviolta 1 000 miljardin dollarin arvosta amerikkalaisia valtionlainoja. Jos dollari romahtaa, Kiinan valtio köyhtyy siinä samalla.

Dagongin maalaama näkymä Yhdysvaltain talouden tulevaisuudesta ei ole ruusuinen. Se ennustaa, että Fedin toteuttama setelirahoitus johtaa vähitellen ulkomaisen velkarahoituksen tyrehtymiseen, mikä lisää koko maailmantalouden epävarmuutta ja loukkaa velkojien, eli ennen kaikkea Kiinan, etuja.

Valuuttasodan vastapuolet painostavat toisiaan siirtoihin, mutta ovat myös toistensa panttivankeja. Kiina ei voi vähentää dollarisijoituksiaan vahingoittamatta itseään. Jo pelkkä ilmoitus Kiinan siirtymisestä lainoissaan myyntilaidalle, pudottaisi sekä dollaria että Kiinan omistamien velkapaperien arvoa. Toisaalta amerikkalaiset eivät voi rajattomasti ärsyttää kiinalaisia, koska Kiina on jo monen jenkkiyhtiön tärkein elämänlanka.

Ristisidonnaisuuksista huolimatta Yhdysvaltain poliittinen heilahdus oikealle kärjistää kauppasuhteita. Kongressissa on liikkeellä voimia, jotka vaativat kiinalaisille tuotteille tuontirajoituksia. Halpa dollari puolestaan helpottaa vientiä vahvan valuutan maihin. Itsekkäästi ajateltuna oman valuutan devalvoituminen on toivottavaa, mutta kilpailijan toteuttamana valuuttasotaa.

Kiina ei ole amerikkalaisen valuuttapolitiikan arvostelussaan yksin. Etelä-Korea, Thaimaa, Malesia ja muut Kaakkois-Aasian kehittyvät taloudet pelkäävät vientinsä tyrehtyvän, kun dollari sukeltaa ja heidän omat valuuttansa vahvistuvat. Aasialaiset saivat hiljattain tukea yllättävältä taholta, kun Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan arvosteli maataan tahallisesta dollarin heikentämisestä. Oliko arvostelun osoitteena keskuspankki vai valtiovarainministeriö, sitä Greenspan ei täsmentänyt.

Euroopassa Kiinan ja Yhdysvaltain sapelinkalistelu herättää huolta ja hämmennystä. Kiina pystyy käyttämään Euroopan heikkoutta hyväkseen. Se tarjoutuu auttamaan, kun hätä on suuri. Volvon kyljessä lukee jo Made in China. Kreikasta Kiina osti velkaa ja varustamoita. Irlannissa juodaan pian kiinalaista Guinnessia. Eikä Eurooppa ole poikkeus. Kiina ostaa Yhdysvalloista muutakin kuin velkaa. Autoteollisuus seuraa pankkeja kriisialojen ostolistalla.

Amerikkalaiset yrittävät ratkaista velkaongelmaa velkaantumalla lisää ja toivovat, että taakka sulaa, kun talous kasvaa ja inflaatio laukkaa. Ja kansallismielinen oikeisto yrittää viivyttää teollisuuden myyntiä kiinalaisille.

Euroopassa on valittu kova julkisten menojen leikkauslinja. Sillä haetaan uskottavuutta sijoittajien silmissä ja yritetään hillitä korkojen nousua. Ekonomistit kinaavat, kummalla puolen Atlanttia on valittu oikea linja.

Kauhuskenaarioita on helppo maalata: Yhdysvallat ajautuu korkean työttömyyden ja inflaation kierteeseen, kun taas Euroopassa talous halvaantuu menoleikkausten ja veronkorotusten seurauksena. Ääriliikkeiden kannatus kasvaa ja poliittiset levottomuudet lisääntyvät. Kauppasodan uhka on todellinen.

Jos siinä sodassa haluaa olla voittajan puolella, niin Made in China –leimalla varustettu sijoitussalkku voi auttaa.

Mainokset