Niinistö on oikeassa

Sauli Niinistön analyysi Euroopan velkakriisin hoidosta osuu ja uppoaa. Sen sijaan, että EU-maat pitkittävät kriisiä keskinäisellä riitelyllä ja sisäpoliittisilla tempuilla, vararikon partaalla olevat euromaat olisi pitänyt antaa IMF:n holhoukseen.

Niinistö kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan, että kun rahaliiton kaikki periaatteet on kertaalleen rikottu, niin luottamuksen palauttaminen on vaikeaa. Ulkopuolisen avun eli IMF:n turvin se voisi olla mahdollista:

Paluu tuohon IMF:n johdolla toteutettavaan normaalijärjestykseen tarkoittaa siis ensisijaista vastuuta velalliselle ja velkojille sekä toisessa vaiheessa oman maansa rahalaitoksia pelastaville kansallisille hallituksille. Siinä vaiheessa myös avustettavien pankkien ym. kansallistaminen on mahdollista. Tällä marssijärjestyksellä nykyisenkaltaisia tukipaketteja ei tehdä ja mahdollinen yleinen hätäapukin jäisi määrältään olennaisesti pienemmäksi.

Niinistön puheet on helppo leimata perussuomalaiseksi populismiksi, jolla hän pehmittää nousukiidossa olevan opposition äänestäjiä taakseen presidentinvaaleissa. Täytyy silti muistaa, että Niinistöllä on pitkä kokemus EU-päätöksenteosta sekä ministerinä että Euroopan investointipankin johtajana. Olkoonkin, että Niinistön ura valtiovarainministerinä sattui seitsemälle lihavalle vuodelle 1996-2003. Nyt varaudutaan seitsemään laihaan vuoteen.

IMF pystyisi toimimaan Euroopan sisäisten kiistojen ulkopuolella EU-maita tehokkaammin. Yksi esimerkki IMF:n vaikutuksesta on Islannin odotettua nopeampi toipuminen täydellisestä haaksirikosta. Itse pelkään, että Angela Merkelin ja muiden EU-johtajien ylpeys ei anna periksi kutsua IMF:n holhoojia töihin, vaikka Kreikka pitäisi pakottaa uudistusten tielle.

Rahamarkkinoilla näkyy taas merkkejä siitä, että pankkien välinen luottamus on loppumassa. Osakekurssien lasku ja matala korkotaso syövät pankkien tuottoja, eikä uusia riskejä uskalleta ottaa. Kreikan ja Italian valtionlainojen korot ovat myös kääntyneet uudestaan reippaaseen nousuun, mikä kuvastaa sijoittajien epäluottamusta poliittisia päättäjiä kohtaan.

 

Mainokset