Kiinan pääministeri Wen Jiabao on taas luvannut auttaa Eurooppaa sen velkaongelmissa. Vuosi sitten apua tarjottiin Kreikalle, Portugalille ja Espanjalle. Italia on myös käsi ojossa odottamassa pelastusta idästä, mutta Kiina ei ole niin rikas kuin miltä se näyttää.

Kiinan valtuuttavaranto on yli 2 000 miljardia euroa. Euroalueen yhteenlaskettu budjettivaje on noin 500 miljoonaa euroa ja kokonaisvelka 8 000 miljardia. Kiinalaiset kiertävät nyt maailmalla paksu lompsa taskussaan ja sanelevat ehtoja köyhien eurooppalaisten ja muiden ahdingossa olevien auttamiselle. Vastikkeetonta tai vakuudetonta apua ei ole tarjolla.

Kiina haluaa saada kauppajärjestö WTO:ssa täysivaltaisen jäsenen aseman. Tällä hetkellä järjestö seuraa Kiinassa kaupan ja investointien vapautumista. Tekijänoikeusrikkomukset ja tuontitullit aiheuttavat närää länsimaissa. Lisäksi Kiinaa on arvostelut sen valuutan juanin pitämisestä liian heikkona, mikä parantaa kiinalaisten kilpailukykyä lännessä.

Kiinalla on nyt erinomainen mahdollisuus ottaa niskalenkki Euroopasta ja kiristää itselleen etuja kansainvälistä kauppaa vahtivassa WTO:ssa. Euroopan tuella Kiina voisi vaientaa sen kauppapolitiikkaa kohtaan esitetyn arvostelun, ihmisoikeuksista puhumattakaan.

Todellisuudessa Kiinan rahamassi ei ole niin pullea kuin se antaa ymmärtää. Kiinan julkinen velka on paljon suurempi kuin viralliset keskushallituksen velkaluvut kertovat. The Wall Street Journal arvioi, että Kiinan yhteenlaskettu julkinen velka olisi jo noin 60 prosenttia maan kokonaistuotannosta. Euroopan talous- ja rahaliiton alkuperäisissä ehdoissa se oli kriisiraja, jonka ylittäneillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa yhteisvaluuttaan.

Kiinan velkaongelmat johtuvat sisäisistä kasvukivuista. Julkisia rakennushankkeita ja muita investointeja on rahoitettu velkarahalla, jota paikallisesti toimivat lainoittajat ja hallituksen ohjailema kehityspankki ovat niille tarjonneet. Yksin Kiinan rautateillä on velkaa yli 200 miljardia euroa. Hoitamattomien lainojen määrää ei kukaan tiedä, ja monet pelkäävät velkakuplan puhkeamista.

Kiinan viennin vaikeutuminen esimerkiksi valuuttapaineiden tai WTO:n määräysten kautta voisi olla Kiinalle kohtalokasta. Keskushallitus tarvitsee kipeästi valuuttatuloja, jotta se voi hillitä sisäisen velkapommin paisumista. Ilman vahvaa valuuttavarantoa Kiinan juan devalvoituisi ja inflaatio kiihtyisi. Julkisen velan kasvu johtaa ennen pitkää pakkosäästämiseen, mikä yhdessä hintojen nousun kanssa olisi räjähtävä yhdistelmä. Ei ihme, että maan johto haluaa sanella kansainvälisen kaupan ehdot itselleen edulliseen muotoon.