Jutta Urpilainen väläytti 880 miljoonan euron hymyn Kreikka-lainan vakuuksille. Ne piti ostaa hinnalla, jota kukaan muu ei suostunut maksamaan. Miksi hallitus ei käy samalla tarmolla kotimaan ongelmien kimppuun?

Suomen ja Kreikan vakuusjärjestelyn ainoat varmat voittajat ovat investointipankit, joiden kautta vakuuksina käytettäviä velkakirjoja on tarkoitus kierrättää. Pankit keräävät välistä vähintään sen verran tuottoa kuin mistä Suomi sovun hintana luopuu. Vakuuksien lopullista hyötyä päästään arvioimaan, jos Kreikka ei maksa velkojaan ja siinäkin tapauksessa vasta 30 vuoden päästä. Valtiovarainministeriössä on laadittu niin selkokielinen selostus vakuusjärjestelystä kuin on osattu.

Veronmaksajana mietityttää, että kannattiko kauppa? Suomen saataviksi Kreikalta on arvioitu 2,2 miljardia euroa 30 vuoden aikana. Nollakorolla laskettuna se tekee vain runsaat 70 miljoonaa euroa vuodessa. Olisiko sama summa saatu kasaan muuten kuin heittäytymällä Euroopan hölmöläisiksi?

Jos sama energia olisi käytetty vaikka turhien yritystukien karsimiseen, valtio olisi voinut helposti säästää moninkertaisen summan. Suomessa jaetaan yli 1,7 miljardia euroa suoria ja epäsuoria yritystukia, joiden vaikutuksia ei edes tunneta. Tukia jakavia tahoja on kolmisensataa ja tukimuotoja noin tuhat. Tukiviidakko on niin tiheä, että edes asiantuntijat eivät ota siitä selvää. Se tiedetään, että tukien määrä on kasvanut koko 2000-luvun ja isoimmat rahat valuvat aina samoille suuryrityksille kuten Nokialle.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla selvitti viime kesänä, että tukea myöntävät tahot suosivat yleensä omia kanta-asiakkaitaan vuodesta toiseen. Tuet on tarkoitettu väliaikaisiksi, ei toimintansa vakiinnuttaneiden tai tehottomien yritysten hengityskoneeksi. Jo muutaman sadan miljoonan euron karsimisella olisi rahoitettu monta Kreikka-pakettia.

Säästöt olisi voitu suunnata uusien työpaikkojen luomiseen vapauttamalla esimerkiksi työttömiä työllistävät alle viisi vuotta vanhat yritykset määräajaksi työnantajamaksuista. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan työpaikkoja syntyy eniten nimenomaan vastaperustetuissa yrityksissä. Puolet uusista yrityksistä menee nurin alle viidessä vuodessa, mutta ne luovat silti neljä kertaa enemmän työpaikkoja kuin asemansa vakiinnuttaneet dinosaurukset.

Sitä paitsi Keikan vakuusasiaa ei ole kokonaan käsitelty. Tiellä voi olla vielä monia juridisia tulkintoja ja esteitä. Kaikkein suurin uhka on Kreikan kaatuminen velkajärjestelyyn ennen kuin vakuusasiaa on ehditty lopullisesti edes hyväksyä. Hölmöläisten peitonjatkaminen saisi ansaitun päätöksen.