Kun kokemus ei kelpaa

Kansainvälisissä johtotehtävissä toimineilla suomalaisilla on vaikeuksia löytää töitä Suomesta. Suojaako suomalainen sisäpiiri itseään ulkopuolisilta omaksi vahingokseen?

Suomessa näyttää olevan pula hyvistä johtajista. Olisiko paluumuuttajista apua?

Olen viime aikoina tavannut kolme kansainvälisissä johtotehtävissä toiminutta suomalaista, jotka ovat asettumassa takaisin kotimaahan, mutta töitä ei löydy. Yksi on energia-alan toimitusjohtaja, toinen kansainvälisen järjestön operatiivinen johtaja ja kolmas kriisinhallinnan ammattilainen.

Kaikilla heillä on yli seitsemän vuoden kansainvälinen kokemus ja sitä ennen useita työvuosia Suomessa. Luulisi, että kansainvälinen osaaminen, verkostot ja kielitaito olisivat kysyttyä valuuttaa suomalaisissa organisaatioissa, mutta ei. Jo työpaikkahaastatteluun pääseminen tuottaa vaikeuksia.

”Sain tuttavaltani vinkin, että yhtiö hakee kansainväliseen liiketoimintaan johtajaa. Paikka vaati juuri sellaista osaamista ja kokemusta, jota minulla oli tarjota. En päässyt edes haastatteluun. Myöhemmin selvisi, että henkilö, jolle hakemukseni lähetin, oli itse tullut valituksi. Ehkä hän ei koskaan laittanut papereitani eteenpäin”, edelleen maailmalla vaikuttava johtaja kertoo.

”Hain erästä julkisen alan tehtävää. Hakemukset pyydettiin lähettämään työpaikkailmoituksessa mainituille henkilöille. Lopulta toinen heistä valittiin. En päässyt edes haastatteluun. Paikat on nähtävästi usein sovittu jo sisäpiirissä ja ilmoitukset ovat vain muodollisia”, kansainvälisiä neuvotteluja maailman kriisipesäkkeissä johtanut suomalainen asiantuntija ihmettelee.

”Olen yllättynyt, miten yrityksissä suhtaudutaan paluumuuttajiin. Sen sijaan, että kokemusta arvostettaisiin, sitä suorastaan pelätään. Ilmeisesti sopivat ovat parempia kuin pätevät”, kolmas tuttavani päättelee.

Tarinat tulivat mieleeni Finnairin bonuksista, joilla johto haluttiin sitouttaa yhtiöön. Jos johto oli jo sanut yhtiön syöksykierteeseen, niin eikö sitouttamisen sijasta olisi kannattanut vaihtaa kentällistä? Ehkä juuri tässä piilee johtamisen perusongelma. Liian moni luulee olevansa korvaamaton. Sisäpiirissä ei tehdä tarpeeksi vaihtoja, ja ulkopuoliset koetaan uhaksi vähintään omalle etenemiselle.

Hyvä veli –verkosto pyörittää samoja hallitusammattilaisia ja toimitusjohtajia yhtiöstä toiseen. Se synnyttää rakenteellista korruptiota. Naiskiintiöiden sijasta pörssiyhtiöiden hallituksissa ja johtopaikoilla pitäisi keskustella  paluumuuttaja- tai ulkomaalaiskiintiöstä, mikä avartaisi ajattelua omia asuntokauppoja pidemmälle.

Mainokset