Vaihtotase on kansantalouden kilpailukyvyn paras mittari. Suomessa se on jo pahasti punaisella. Kansakunnan velkaantuminen ulkomaille kiihtyy nyt ensimmäistä kertaa sitten lamavuosien.  

Suomen vaihtotase on painunut alijäämäiseksi oltuaan melkein 20 vuotta ylijäämäinen. Käytännössä Suomen tavara- ja palveluvienti kasvavat tuontia hitaammin ja erotus katetaan ulkomaisella velalla. Tilanteen luulisi pistävän liikettä hallitukseen, mutta ei.

Edellisen kerran, kun vaihtotaseesta tuli ongelma, elettiin 80-luvun kulutusjuhlaa. Ne juhlat päättyivät lamaan ja pankkikriisiin. Nyt lähtökohdat eivät ole edes niin hyvät. Teollisuus sulkee kiihtyvään tahtiin tuotantolaitoksia. Työttömyys, velka ja väestön ikääntyminen yhdessä eurokriisin kanssa lisäävät valtion menoja, mutta talouskasvua ja työllisyyttä tukevia päätöksiä ei saada aikaan.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tarjoaa ratkaisuksi kateus- ja muita veroja sekä eläkemaksujen nostamista. Sillä tiellä ajetaan viimeisetkin työpaikat ulos Suomesta.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen uuden ylijohtajan Juhana Vartiaisen ajatukset pitäisi ottaa vakavasti. Ruotsi on keventänyt verotusta ja heikentänyt työttömyysturvaa. Ruotsin vaihtotaseen ylijäämä suhteessa kansantalouden kokoon on jopa suurempi kuin Saksalla.

Suomessa ei edes keskustella talouspolitiikan vaihtoehdoista. Kiusaaminen ja korruptio vievät kaiken huomion. Pääministeri Jyrki Katainen on niin pahasti vasemmiston puristuksessa, että yrittää siirtää hallituksen vastuut ammattijärjestöille. Nyt jos koskaan olisi kiire tehdä eläkeuudistus, päättää pitkävaikutteisista menoleikkauksista ja uudistaa työttömyysturvaa. Mutta, kun on ne kunnallisvaalitkin tulossa…